Surok 23.-24.1.2016

Kuluvan vuoden ensimmäinen näyttelyviikonloppu koitti Lahdessa. Suunnitelmat olivat tällä kerralla sellaiset, että lauantaina mennään pelkästään Haftan kanssa ja sunnuntaina otetaan mukaan molemmat tytöt, kun paikalla on muutenkin varsin iso Amajan-lauma.

Matkalla Haftalla oli yllättävän paljon sanottavaa, mutta sturdiin päästyään Hafta rauhottui taas nopeasti. Näyttely oli eurotyylinen, eli kissojen häkit olivat kehässä, joiden ulkopuolta yleisö kiersi ja kissojen omistajat olivat sisäpuolella. Otimme Haftalle kotoa mukaan suojaisan pesän, koska sturdin takaikkuna oli pidettävä auki yleisöä varten. Hafta ei kuitenkaan halunnut maata pesässä ollenkaan, vaikka kotona se on paras paikka ikinä. Kun vaihdoimme sturdiin Haftan normaalin näyttelypedin, neiti siirtyi siihen makaamaan heti. Päivän aikana Haftaa ei haitannut avoin ikkuna, vaan typykkä torkkui tavalliseen tapaansa ja välillä jopa katseli ikkunasta ulos.

Tästä näyttelystä erikoislaatuisen teki se, että vuodenvaihteessa rotukissojen kategoriajaossa tapahtui suuri muutos. Aiemmin somalit ovat olleet kategoriassa 3 lyhytkarvaisten kissojen kanssa (lyhytkarvainen sisarrotu on ollut olemassa pidempään, minkä takia somali oli lyhytkarvaisten kategoriassa), mutta nykyään somali on kategoriassa 4. Aiemmin neloskategoria oli varattu itämaisille, kun nyt siinä on kaikki lyhytkarvaiset, kevytrakenteiset rodut pitkäkarvaisten sisarrotujensa kanssa. Kategoriajako uusittiin, jotta kilpailu olisi tasaisempaa.

Haftalla oli lauantaina vastassa siis täysin uusia kilpakumppaneita, kun pääsimme tuomarin luokse. Lauantain tuomari tykästyi Haftaan kovasti, vaikka neiti jurputtikin tuomaroinnin aikana jonkun verran. Hölmö tyttönen, hieman diivamaisia elkeitä... Tuomarin paras valinnoissa Hafta kuitenkin loppupeleissä hävisi yhdelle itämaiselle kovan kamppailun ja pitkään kestäneen arvioinnin jälkeen, ja loppupäivä kuluikin sitten sturdissa makoillessa ja ihmisväen juoruilua kuunnellen.

Haftaa ei paljoa tuntunut kiinnostavan tp-valinnat

Sunnuntaina mukana oli myös pikkukakara. Konsertti autossa olikin sitten sen mukainen, kun pikkuneiti huusi lähes koko tunnin ajomatkan ajan suoraa huutoa.

Taas kahden kissan kanssa sai jännittää, että menevätkö arvostelut päällekäin, mutta Leelan tuomari oli älyttömän nopea hommassaan, kun taas Haftan tuomari otti aikansa. Normaalisti somalit arvostellaan aikaisintaan puolen päivän maissa, mutta Leelalla oli päivän työt tehtynä jo yhdentoista jälkeen. Tällä kerralla näyttelystä ei jäänyt Leelalle käteen kuin hieno Ex1 ruusuke ja roppakaupalla kokemusta. Ihmisväki oli tyytyväinen, kun neiti päätti olla olematta tuhatjalkainen.

Hiukan ennen omaa arvosteluaan Hafta päätti, että hänellä on likainen pää. Toisin sanoen sturdin ovea avatessa Hafta oli rakastavalla päällä ja kellahtaessaan kyljelleen työnsi päänsä suoraan vesikippoon. Onneksi selvisimme suuremmilta vesivahingoilta, eikä turkkia tarvinnut ruveta kuivaamaan käsituulettimen avulla. Hiukan myöhemmin Hafta sai sertinsä ongelmitta, mutta tuomarin parhaan valinnassa oli jännittävät hetket. Parasta kissaa valitessa tuomari tuijotti ja viittoili jatkuvasti Haftan suuntaan. Siinä yhdellä jos toisellakin alkoi jo sydän pamppailemaan, mutta loppujen lopuksi tuomari päätyi valitettavasti taas viime metreillä toiseen kissaan. Meidän osalta esiintyminen oli siis sunnuntain osalta siinä, mutta näyttelypaikalle täytyi jäädä vielä neljään asti.

Iloksemme näyttelyyn pääsi mukaan myös Ludo-poika, josta on kasvanut komea nuorukainen. Ludo käyttäytyi todella hyvin, vaikka kyseessä oli vasta pojan toinen näyttely. Ludokin pääsi tuomarin paras-valintoihin, mutta hävisi valitettavasti edellisen päivän BIS-voittajalle.

Ludo ♥

Kotimatka sujui hiljaisissa merkeissä takapenkkiläisten (A ja kissat) torkkuessa. Kotona Tiitus odotti innokkaana ovella, koska oli edellisenä päivänä kuullut, että näyttelystä voisi olla tulossa herralle joku tuliainen.

Tiitus ei tajunnut, että suoja kuuluu laittaa kuljetuskopan päälle