torstai 31. joulukuuta 2015

Meidän joulu

Joulu tuli ja meni, mutta voisihan siitä kertoa hieman näin jälkikäteenkin. Eli, vietimme joulua H:n äidin luona, minne lähdimme autokyydillä aattoaamuna. Onneksi olimme saaneet auton lainaan, sillä vain hullu lähtisi liikkeelle julkisilla kulkupeleillä kolmen kissan, niiden tarvitsemien tavaroiden ja muiden jouluna tarvittavien kamojen kanssa. Automatka sujui yllättävän hiljaisissa merkeissä Leelan ja Tiituksen ollessa hiljaa. Olimme varautuneet siihen, että auto täyttyy kahden punaisen huudoista, mutta alkumatkaa lukuunottamatta kissat olivat rauhassa.

Perille päästyämme kaikki kissat viettivät hetken jos toisenkin pinkoen häntä pystyssä ympäri asuntoa, jossa aikuiset olivat käyneet viimeksi vuosi sitten ja Leela ei ikinä. Jännittävintä oli päästä käymään lasitetulla parvekkeella, jossa oli hiukan kylmä, mutta kuitenkin sen verran jännät maisemat, että viileys ei haitannut. Varsinkin Leela ihastui parvekkeella oloon ja vietti siellä aina aikaa oven ollessa auki, ja yleensä siinä vaiheessa, kun ovea oltiin sulkemassa, pikkuneiti tunki äkkiä ulos estääkseen sen.




Hafta raukka oli alkuillan varsin hermostunut, kun päiväuniaika oli ollut ja mennyt. Punaiset riehuivat innoissaan, joten Hafta ei oikein saanut omaa rauhaa, vaikka uni painoi jo silmässä. Jossain vaiheessa Haftalle rakennettiin suojaisa pesä Tiituksen kuljetuskoppaan, johon punaisilla ei ollut mitään asiaa. Päiväunten jälkeen Haftakin oli paremmalla mielellä ja malttoi keskittyä muuhunkin kuin vain kavereille sähisemiseen, ja ilta menikin vallan rennosti.


Normaalisti Tiitus ja Leela nukkuvat eri huoneissa, sillä jos kissat ovat yhdessä illalla, kukaan ei kykene nukkumaan. Kyläillessä kissoja ei voinut erottaa yöksi, joten jo illalla oli ruvettava valmstautumaan henkisesti vähäuniseen yöhön. Hiukan ennen valojen sammuttamista alkoikin odotettu ralli. Punaiset juoksivat ympäri asuntoa sekä hyppivät pöydillä ja hyllyissä toisiaan villiten. Sängystä oli noustava useaan kertaan tekemään pelastusreissuja tiettyjen kasvien ja koriste-esineiden takia. Onneksi tällä kertaa Haftan annettiin nukkua rauhassa ja lopulta myös ihmisväki sai unen päästä kiinni.


Mamin vieressä on kivempi nukkua

Myös joulupäivä vietettiin H:n äidillä. Kissat olivat saaneet purkaa jänskätyksen ja ylimääräisen energian aattona, joten joulupäivä sujui leppoisammissa merkeissä. Tytöt tykkäsivät torkkua sohvalla, kun taas Tiitus leikki talon isäntää nojatuolissa. Illalla kaikki kamat ja kissat pakattiin jälleen autoon, ja kotimatka alkoi yllättäen taas hiljaisuudessa. Kotiin päästyä kissat tepsuttelivat hetken ympäriinsä, kunnes koitti taas ruoka- ja uniaika.

Talon mies

Meidän väki toivottaa kaikille myös hyvää uutta vuotta!

torstai 24. joulukuuta 2015

24. luukku




Hafta, Leela, Tiitus ja ihmisväki toivottavat kaikille rauhallista joulunaikaa!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

perjantai 18. joulukuuta 2015

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

16. luukku: RuRok 13.12.2015

Tämän vuoden viimeinen näyttely oli sunnuntaina Karkkilassa. Tälläkin kerralla oli aikainen lähtö aamulla, väsyneet kissat ja ihmiset sekä maukukonsertti autossa Leelan toimesta. Matkalla koimme myös ensilumen.

Kahden kissan kanssa saa jännittää sitä, että meneekö arvostelut päällekäin, mutta nyt molemmat tytöt olivat samalla tuomarilla, joten ihmisväen ei tarvinnut huolestua. Meidän täytyi kyllä hieman suunnitella kissojen viemisiä ja tuomisia tuomarille, sillä mukana oli myös Lando, jonka H esitti. Vaikka Lando oli hieman järkyttynyt kaikista tuntemattomista ihmisistä, poika jaksoi kuitenkin tsempata koko päivän hienosti ja käyttäytyä hyvin tuomarin edessä. Jännitystä Leelan osallistumismahdollisuuksiin puolestaan toi karvaton laikku neidin korvassa, joka oli seurausta hiukan turhan rajuista leikeistä Tiituksen kanssa alkuviikosta.


Tuomaroinnin edetessä totesimme, että tällä kerralla meidän ei kannattanut odottaa erityisen paljon menestystä, sillä tuomari ei selvästikään ollut (aby)somppujen ystävä. Tuomari ei myöskään käsitellyt kissoja kovinkaan hyvin ja varmoin ottein, mihin sitten etenkin porukan tytöt reagoivat selvästi. Vaikka Hafta osoitti mielipiteensä sähisemällä ja murisemalla tuomarille (mitä neiti tekee vain silloin, kun tuomari ei miellytä) ja tuomarinpöydän takana istunut assarikin epäilytti kissankorvineen, kaikki kuitenkin saivat sertinsä ja Ex1:sensä mitä tultiinkin hakemaan, joten ei näyttelyyn sen osalta voinut olla pettynyt.  Arvostelun jälkeen kissat saivatkin sitten torkkua loppupäivän sturdeissa ja esiintyä katselijoille. Moni pysähtyi varsinkin Landon kohdalla, mikä ei ole mikään ihme, sillä Landosta on kasvanut komea nuorimies, jolla on aivan äitinsä silmät.


Haftalla oli palkintojen osalta hyvä päivä, sillä sertiruusukkeen lisäksi neiti sai kasvattajalta Fifen International Champion-ruusukkeen ja Somakissin IC-pokaalin. Leela raukka jäi tyhjin käsin, sillä ruusukkeet olivat maksullisia ja Ex1-ruusukkeet olivat sen verran tylsiä, ettei semmoisesta viitsinyt maksaa.



Kotipoika Tiituskin sai tällä kertaa ihan ikiomia tuliaisia, sillä näyttelystä löytyi herralle hienon värinen fleecehuopa.



sunnuntai 13. joulukuuta 2015

13. luukku

Kissat järjestivät alkuviikosta protestin; joulua tässä pitäisi jo juhlia, ei halloweenia!


lauantai 12. joulukuuta 2015

perjantai 11. joulukuuta 2015

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

tiistai 8. joulukuuta 2015

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

perjantai 4. joulukuuta 2015

torstai 3. joulukuuta 2015

3. luukku

Epäselvää on, onko Leela piilossa tontuilta vai vaanimassa niitä

tiistai 1. joulukuuta 2015

1. luukku

Joulukalenterien ensimmäiset luukut on avattu, mutta missä on kissojen kalenteri?

Tiituskin haaveilee omasta kalenterista