lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kyläilemässä pääsiäisenä

Pääsiäisenä menimme taas kyläilemään kissojen kanssa "mummille". Matka julkisilla oli etenkin Haftan mielestä tälläkin kertaa jännittävä ja kommentoimisen arvoinen asia, mutta onneksi tytön ääni on pieni ja hento, joten liikkuvassa bussissa se ei kauas kuulu. Tiitus puolestaan tyytyi olemaan hiljaa kopassaan lähes koko matkan ajan. Perille päästyämme kissat suorittivat perinteisen tupatarkastuksen. Sen jälkeen voitiin taas ottaa rennosti ja olla kuin kotonaan, kunnes myöhemmin illalla suuntasimme takaisin kotiin.


Haftan käsitys siitä, kuinka sohvalla tulee istua
- H

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Haftan ensiesiintyminen

Olimme lauantaina Haftan kanssa Suomenojan Mustissa ja Mirrissä edustustehtävissä, sillä liikkeessä oli rotuesittelypäivä minne meidät oli pyydetty mukaan. Kasvattajan kanssa ajattelimme, että tämä olisi tytölle hyvää harjoitusta tulevia näyttelyitä silmällä pitäen. Paikalla liikkeessä oli myös kaksi itämaista pitkäkarvaa, balineesi, norjalainen metsäkissa, eurooppalainen sekä kaksi abessinialaista.

Mustissa ja Mirrissä Haftan tärkein tehtävä oli olla oma kaunis ja reipas itsensä, ja tässä Hafta onnistuikin hienosti. Jonkinlaista jännittämistä tytön osalta oli odotettavissa, sillä tämä oli Haftan ensiesiintyminen kodin ulkopuolella, ja eihän toiselta voikaan odottaa täyttä sopeutumista täysin uudenlaiseen tilanteeseen ja ympäristöön outoine äänineen saman tien. Alkujännityksen laannuttua Hafta pystyi rentoutumaan Sturdissa ja malttoi syödä, torkkua ja peseytyä. Sylissä Sturdin ulkopuolella Haftaa selkeästi jännitti enemmän, sillä välillä Haftis tärisi selvästi. Tyttöä ei kuitenkaan päästetty takaisin Sturdiin heti tärinän alettua, jotta neiti tottuisi uusiin tilanteisiin.


Viimeisen tunnin aikana Hafta oli jo niin rento, että Sturdista olisi pitänyt päästä ulos, vaikka ulkopuolella olikin vielä hiukan turhan jännittävää. Kaiken kaikkiaan päivä oli onnistunut, ja toivon mukaan Hafta sai enemmän positiivisia ja rohkaisevia kuin negatiivisia ja ikäviä kokemuksia. Jälleen kerran mamma ja kasvattaja saivat olla todella ylpeitä tyttösestä!


- A ja H

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Tiituksen kastraatio 2.0

Tiitus on vihdoinkin kastraattipoika!

Maanantaiksi oli varattu leikkausaika, jota ennen eläinlääkärin oli tarkoitus palpoida (suom. pullauttaa) nivuskanavaan paennut kives takaisin normaalille paikalle, josta se sitten olisi leikattu pois. Eläinlääkärin yrityksistä huolimatta Tiitus kuitenkin päätti pitää viimeisistä miehisyyden rippeistään kiinni tiukasti, eikä kivestä saatu normaalisti esiin. Tämän seurauksena kastraatio oli tehtävä taas vatsan kautta, joten operaatio siirtyi tiistaiaamuun, jolloin lääkärillä oli paremmin aikaa suurempaan leikkaukseen.

Kävin viemässä Tiituksen tiistaiaamuna lääkärille ja sovimme että poju noudetaan kahden maissa. Odottavan omistajan aika oli tälläkin kertaa pitkä, sillä kuuden tunnin odotuksen aikana kelloa tuli vahdattua selkeästi normaalia enemmän. Kahdelta lääkärissä oli aikamoinen ruuhka, joten jouduin odottelemaan hetken aikaa Tiitusta. Odotusaulassa oli kuitenkin tuttuja (Haftan enon omistaja), joten siinä oli hyvä vaihtaa hieman kuulumisia.

Tiitukselle oli laitettu päälle tälläkin kertaa verkkopuku suojaamaan leikkaushaavaa. Poika vaikutti olevan yhtä innoissaan omistajan näkemisestä kuin omistaja kissansa, mutta osin kantokopassa kieriskely taisi kuitenkin johtua verkkopuvusta. Koska tällä kertaa en todellakaan halunnut ryhtyä askartelemaan Tiitukselle paidanhihasta pukua (ja paidatkin loppuivat jo kesken), ostin lääkäristä toipilaalle potkupuvun, jolla suojataan ensimmäiset päivät verkkopukua repimiseltä ja myöhemmin haavaa nuolemiselta.


Kun Tiitus päästettiin kotona kantokopasta ulos, Hafta oli heti kiinni sen niskassa. Mitään suhinoita tai murinoita ei kuitenkaan kuulunut toisin kuin edellisellä kerralla, joten eipä asiasta tarvinnut erityisemmin huolestua. Tarkkailimme vain vierestä, että potkut eivät kohdistuneet Tiituksen mahaan. Myös potkupuvun pukeminen oli paljon helpompaa kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin poika taisteli vastaan kaikin voimin.

Jossain vaiheessa iltaa Tiitus meni vessaan ja Hafta päätti seurata sitä. Kun Tiitus tuli kohti keittiötä, rupesin ihmettelemään mitä Tiituksella on poskessa ja lähempi tarkastelu osoitti sen olevan kakkaa. Jompikumpi oli myös täräyttänyt kunnon roiskeet hiekkalaatikon seinälle. Normaalisti molemmat käyvät vessassa siististi, joten tapahtumien kulku on edelleenkin täysi mysteeri.


Nyt edessä on noin viikon verran toipilasaikaa ja sitten ei tarvitsekaan murehtia vahinkopennuista enää ikinä.  Voimme keskittyä täysillä kahden ihanan kissan kanssa puuhailuun!

- A

torstai 10. huhtikuuta 2014

Tiitus ulkoilee

Tiitus pääsi jokunen päivä sitten ensimmäistä kertaa ulos valjaissa. Valjaita oli testattu muutamaan kertaan jo sisätiloissa ja se oli sujunut hyvin, joten uloslähtö ei kauhistuttanut ollenkaan.

Aluksi Tiitus sai tutustua sylistä käsin ulkoilman tuoksuun ja pihaympäristöön. Kun Tiitus laskettiin maahan, ensimmäinen asia pojan tassujen alla oli hiukan kostea nurmikko. Tiitus rupesi tutkimaan ympäristöä melko nopeasti, mutta kissa ei kuitenkaan edennyt määrätietoisesti, vaan liikkuminen oli varovaista hiippailua häntä matalana. Paijausten ja kehujen avulla pojua saatiin rohkaistua, ja loppua kohden etenemisestä tuli varmempaa. Pihan pensaita tuli maisteltua ja hiekkatiellä hieman kierittyä.

Ensikosketus nurmikkoon

Kaiken kaikkiaan Tiituksen ensimmäinen ulkoilu sujui todella hyvin! Se on varma kissa valjaissa ja alkujännityksen hälvennyttyä selvästi piti ulkoilusta. Haftaa täytyy vielä totutella paremmin valjaisiin, sillä tyttö on sisälläkin vielä hieman epäilevämpi niitä kohtaan kuin Tiitus. Haftaa varten täytyy myös odottaa lämpimämpiä kelejä, sillä neiti on selkeästi kylmänarempi kuin pyöreä poika.



- A

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Hafta lääkärissä

Haftalla oli viime viikolla lääkärin vastaanotto, sillä tytölle täytyi laittaa mikrosiru ja ottaa verikokeet. Verikokeilla tarkistetaan onko Hafta  PRA:n (etenevä verkkokalvon rappeuma) kantaja vai ei. Kyseinen sairaus on perinnöllinen ja kahta geenimuunnosta kantavaa kissaa ei saa risteyttää keskenään, sillä pennusta voi tulla positiivinen geenimuunnoksen suhteen. Jos kissa on PRA-statukseltaan positiivinen, kissa tulee sokeutumaan täysin. Sairaudesta voi lukea lisää Somakissin rotuesittelysivuilta.

Hafta käyttäytyi lääkärissä kuin vanha tekijä toimenpiteiden ajan. Kun siru tuikattiin tytölle, ei tyttö inahtanutkaan, ja verikokeetkin saatiin otettua hienosti ilman minkäänlaisia rauhoittavia: riitti, että mamma piteli tyttöä, kasvattaja hieroi rauhoittavasti otsaa ja eläinlääkäri otti verta. Hafta ei alkanut rimpuilla tai äännellä missään vaiheessa, mutta tilanne oli kuitenkin hieman jännittävä, sillä Hafta alkoi täristä vähäsen toimenpiteen loppua kohden. Mamma voi kuitenkin olla (taas) todella ylpeä pikkutytöstään, joka käyttäytyi niin hienosti! Kiitos kuuluu myös eläinlääkäri-Kirsille, joka hoiti varmasti ja asiantuntevasti nuorta potilastaan.


Haftalla on tällä hetkellä myös hampaiden vaihto kesken. Tytöllä on yläleuassa tuplakulmurit, eli maitohampaat eivät ole vielä tippuneet pois, mutta pysyvät hampaat kasvavat jo. Oli se kyllä hieman yllättävää, kun ensimmäisen kerran nuo näki kissan suussa, ja nyt odotetaan, koska "ylimääräiset" hampaat tippuvat pois.


- H

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Ensimmäinen kyläily

Viikko sitten sunnuntaina kissat pääsivät kyläilemään ensimmäisen kerran. Matka kohdistui H:n äidin luokse, eli mummille. Molemmat kissat olivat innokkaita lähtemään matkaan, mutta kuljetusväline tosin oli hieman vääränlainen...


Kun ovesta päästiin ulos, matkustaminen ei ollutkaan aivan niin kivaa. Hafta aloitti huutamisen jo bussipysäkillä, eikä Tiituksen rauhoittavasta läsnäolosta (tosin eri kantokopassa) ollut erityisemmin apua. Bussissa äänenvoimakkuus nousi, sillä täytyihän sitä kanssamatkustajille ilmoittaa, että nyt on kissa kyydissä. Tiitus oli suurimman osan matkasta hiljaa, mutta pari maukaisua oli pakko päästää ihan vain siksi, että kaverikin huutaa. Metrossa oli jo hieman rauhallisempi olo, onhan se muutenkin hiljaisempi kulkupeli.


Kylään päästyämme molemmat kissat lähtivät tutustumaan uuteen paikkaan innokkaasti. Hännät olivat pystyssä molemmilla, joten kissoja ei tainnut hirveästi jännittää. Koko asunto käytiin tarkasti läpi sohvanalusta ja hyllyjen tauksia myöten.


Kissat pääsivät myös ensimmäistä kertaa elämässään parvekkeelle, sillä kotoa ei moista mukavuutta löydy. Hafta oli hiukan varautuneempi viileässä ulkoilmassa, kun taas Tiitus lähti innokkaana kiertamään uutta paikkaa ja katselemaan maisemia. Tosin kotonakin Tiitus on aina innokkaana menossa ulko-ovesta, joten ei sen parvekeinnokkuus yllätyksenä tullut.


Kotimatkaa ei tarvinnut lähteä tekemään bussilla vaan saimme kyydin. Automatkan aikana Tiitus oli se, joka piti suurempaa meteliä Haftan tyytyessä päästämään muutaman naukaisun. Mieluummin tosin Haftan pikku miu-ääniä kuuntelisi kuin Tiituksen MÄY-ulvaisuja...

Molemmat kissat söivät, nukkuivat, leikkivät ja malttoivat käydä hiekalla kyläilyn aikan. Omistajat olivat siis oikein ylpeitä kissoistaan, koska ihkaensimmäinen kyläily oli menestys!

 
Haftan osalta kyläily jatkui heti seuraavana torstaina, kun se pääsi käymään päiväseltään isopapan luona Heinolassa. Autossa äänijänteitä piti vähän availla, mutta perillä kantokopasta päästyään tyttö tutki taas asunnon läpi häntä pystyssä ottaen tilan haltuunsa. Muutenkin vierailu sujui todella hyvin, eikä Hafta osoittanut merkkejä turhasta vieraskoreudesta. Reipas neiti!

- A