tiistai 29. syyskuuta 2015

Rotuesittely Jumbossa

Viime lauantaina kävimme ihastuttamassa ihmisiä molempien tyttösten voimin Vantaan Jumbon Faunattaressa. Työaika oli klo 12-16, joten suhteellisen pitkä päivä oli edessä, varsinkin kun suuren osan ajasta kissat joutuvat olemaan poissa sturdista paijattavana. Paikalla oli myös Haftan serkkutyttö Klara (Amajan Klara Kassandra) ja Haftan enon kaveri Pietu (Sunnypace Betonica).



Päivä sujui oikein leppoisasti ihmisten kanssa jutellessa ja rotuesitteitä jaellessa. Suurin osa silittelijöistä tutustui rotuun ensimmäistä kertaa ja he olivatkin varsin lumoutuneita somalin kauniista turkista ja ilmeikkäistä kasvoista. Paikalla oli myös muutama henkilö, jotka oikeasti tuntuivat kiinnostuvan rodusta.

Kuvan alkuperän näet täältä

Meidän tytöt olivat vuorotellen esillä, eli toisen edustaessa toinen sai rauhoittua sturdissa. Kissoille olikin varsin hyvä tarjota aina välillä omaa aikaa, sillä rotupäivä oli Leelalle vasta toinen julkinen esiintyminen ikinä ja Hafta puolestaan on ollut liikenteessä viimeksi tammikuussa. Paikalla oli paljon lapsiperheitä, eikä kumpikaan tyttösistä ole koskaan tavannut pikkulapsia. Kissat ja ihmislapset tulivat kuitenkin hienosti toimeen keskenään, kun hieman opasti kuinka kissaa tulee paijata.

Haftalle tarjottiin virikkeitä myös pikkuotusten muodossa, eli kävimme yhdessä katselemassa kaloja, hiiriä ja muita karvakavereita. Jännittävimpiä otuksia olivat hiiret vilistäessään lasikopperossaan.




"Saisinko mä oman hiiren, mamma?"

Molemmat tyttöset jaksoivat tsempata koko pitkän päivän.Viimeinen tunti oli selvästi jo rasittava ja molemmat olisivat mielellään torkkuneet sturdissa. Kiinnostuneita ihmisiä oli kuitenkin vielä sen verran paljon, että neidit joutuivat olemaan esillä. Leela ratkaisi ongelman torkuskelemalla ja Hafta jurottamalla. Kun pakkaamisen ja lähdön aika koitti, vielä muutama pikkutyttö halusi ihan viimeisen kerran vielä paijata kissaa.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Edustusta Jumbossa

Huomenna Jumbon Faunattaressa Vantaalla on somalien rotuesittely. Olemme paikalla molempien tyttösten kanssa, tervetuloa moikkaamaan! Haftakin pääsi taas mainoskasvoksi nuorekkaalla ilmeellään.

Kuvan alkuperän näet täältä

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Kissanäyttelykuvia

Viime viikonloppuisessa näyttelyssä valokuvaaja osui Leelan kohdalle ja sai ikuistettua suloisen typykän täydellisesti! Kiitos kuvista Sanna Pudas.



maanantai 21. syyskuuta 2015

Ery-Syd 20.9.2015

Ery-Syd järjesti viikonloppuna Kannelmäen kauppakeskus Kaaressa kansallisen kissanäyttelyn, johon Leela oli ilmoitettu sunnuntaille. Koska kansallisissa näyttelyissä ei jaeta korkeampien luokkien sertejä ollenkaan, oli näyttelyssä pääasiassa pentuja ja nuoria kissoja. Hafta siis joutui jäämään kotipoika-Tiituksen seuraksi pitelemään peukkuja.

Näyttelyyn valmistautuminen alkoi jo perjantaina, kun Leela pääsi ensimmäistä kertaa pesulle. Jotta Leela ei kauhistelisi kokonaan kastumista niin paljoa, pesimme ensin Haftan, joka käyttäytyy aina todella hyvin suihkussa. Eikä sen puoleen, Hafta oli kyllä kieltämättä pesun tarpeessa... Mamin hyvän esimerkin avulla Leelalle näytettiin, että suihku ei ole kauhistus. Meidän ei ollut tarkoitus kuurata Leelaa, vaan pesu oli pääasiassa nopea kastelu ja pesuaineella pesu, jotta pesu tulisi tutuksi neidille. Haftan antama esimerkki oli hyvä, mutta ei oppi kuitenkaan aina mene heti ensimmäisellä kerralla perille. Vaikka vesisuihkua on kiva tassutella, ei koko selän kastuminen tuntunutkaan niin kivalta.  Pari kertaa Leela sai aikamoisen rimpuilukohtauksen ja muutenkin äänekäs pikkuneiti ilmaisi varsin painokkaasti koko suihkun ajan, että nyt voisi suihkuttelu jo loppua. Leelan suihkusta ei nyt tällä kerralla ole kuvia, kun ei siinä sellaisia oikein ehtinyt miettiä. Tärkeintä oli tehdä kylvystä mahdollisimman kiva kokemus pennulle.


Somaleilla on sen verran pitkä turkki, että se kihartuu, jos kuivausta ei tehdä hiustenkuivaajan avulla. Hafta oli myös tässä toimessa esimerkkinä Leelalle. Haftan föönauksen ajan Leela joko kurkki toimitusta kulman takaa tai juoksi kämppää edestakaisin villisti. Koko kapistus oli pikkukissan mielestä hyvin epäilyttävä, vaikka meillä on kyllä hiuksia kuivattu puhaltimella jo silloinkin, kun pikkupojat asuivat vielä kotona. Meitä siis hieman epäilytti, että tuleeko Leelan föönauksesta yhtään mitään ja täytyykö kissan pitelijän pukeutua nahkarukkasiin kynsimisen pelossa. Rukkaset jäivät kuitenkin kaappiin ja Leela yllätti todella positiivisesti! Neiti rimpuili kuivaamisen aikana kunnolla vain pari kertaa ollen muuten oikein nätisti, joten lämmin ilma taisi loppujen lopuksi tuntuakin ihan kivalta.


Normaalista näyttelyaamusta poiketen meidän ei tarvinnut herätä ja lähteä liikkeelle kukonlaulun aikaan, sillä näyttely avattiin yleisölle vasta klo 12. Automatka oli Leelan mielestä ärsyttävä ja saimmekin kuulla pikkukissan karjuntaa koko matkan ajan, mutta perillä neiti kuitenkin rauhoittui saman tien, kun pääsi ulos autosta. Eläinlääkärintarkastuksessa Leelaa jännitti ehkä aavistuksen verran, mutta jo sturdiin asettuessa pikkuneiti oli todella rennon oloinen. Olimme varanneet Leelalle mukaan valjaat, jos halusimme pitää neitiä sylissä, sillä kukaan ei toivo kissan karkaavan tavaratalossa, jossa näyttelyaluetta ei pystytä sulkemaan muista tiloista. Koska Leela oli reipas muutenkin, kisu pääsi syliin ja tutustumaan näyttelyalueeseen. Sylissä ollessa Leela oli rauhallisesti ja tutki reippaasti ympärillä olevaa hälinää.


Lopulta tuli aika viedä tyttönen näytille. Tuomari ihastui Leelaan ja kehui tytön maasta taivaisiin ja takaisin. Ensimmäinen kommentti tuomarin suusta olikin ihastunut "Mä en kestä!". Tietenkin typykän piti ilmoittaa, että olisi mielellään jossain muualla, mutta tuomari ei antanut tämän häiritä. Leela sai tuomarilta haleja ja pusuja sekä erittäin positiivisen ensimmäisen kokemuksen kissanäyttelystä. Ainoaksi huonoksi puoleksi mainittiin neidin jaloissa olevat raidat, jotka ovatkin vielä tällä hetkellä varsin selkeät, mutta onneksi raidoilla on kuitenkin tapana kadota iän myötä. Leela kutsuttiin myös tuomarin parhaan valintaan, mutta juuri raitojen takia Leela tippui jatkosta. Tuomari tosin oli sitä mieltä, että jos söpöydestä olisi kilpailtu, niin Leela olisi ehdoton voittaja. ♥ Myös tuntemattomat ihmiset tulivat arvostelun lopuksi kehumaan Leelaa, mikä lämmitti mieltä todella paljon.





Näyttelyn lopputtua pysähdyimme vielä kotimatkalla ostamaan ruokaa ja Leela päästettiin silloinkin valjastelemaan. Näytilläolo oli tainnut kuitenkin viedä hiukan mehuja pikkuisesta, sillä varsin pian Leela halusi jo takaisin kantokoppaan. Loppupäivä kotona meni torkkuessa.


Taas kerran ei voi muuta sanoa, kuin että olemme todella ylpeitä Leelasta ja neidin käyttäytymisestä ensimmäisessä näyttelyssä! Jännäsimme aiheuttaisiko Leela jonkinlaisen henkilökohtaisen spektaakkelin, mutta kaikki huoli oli turhaa. Leela käyttäytyi todella hyvin, sai loistavan arvostelun ja todella hyvän kokemuksen kissanäyttelystä.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Kissanpennun päivä

Uuden kissanpennun kasvamista ja oppimista on aina ihana seurata. Leela on osoittautunut hyvin fiksuksi, itsepäiseksi ja läheisyydenhaluiseksi pennuksi. Leela on myös ikäisekseen varsin iso tyttö, sillä jo 18 vk ikäisenä Leela painoi yli 2 kg. Leela ei kuitenkaan ole pullukka, vaan neidin kroppa on sopusuhtainen ja täyttä lihasta.

Leela on ulkoillut pienestä pitäen Catcatrazissa, mutta nyt kun Leela on kasvanut tarpeeksi isoksi pentuvaljaisiin, on ulkona käyty valjaissakin. Ensimmäinen valjastelu sujui erittäin hyvin; Leela tutki reippaasti ja innokkaana ympäristöään, metsästi lehtiä ja oli kuitenkin kontaktissa taluttajaan. Tuntemattoman ihmisen ohikulkeminen jänskätti hieman, mutta H:n polvella istuen siitäkin tapauksesta selvittiin.

Äidiltä peritty, välillä esiin tuleva, "pappailme"

Normaalisti antennihäntä on pikkupennuilla




"We're going u-u-u-u-u-u-up" ♫




Lisäksi Leelan kanssa ollaan ruvettu harjoittelemaan naksutinkoulutusta, ja jo ensimmäisellä harjoituskerralla neiti esimerkiksi ymmärsi hienosti istumiskäskyn. Itse asissa parin harjoituskerran aikana Leela on jo oppinut samat temput mitä Tiitus osaa, eli luoksetulon, istumisen ja "mangustiseisonnan". Koulutustilanteessa Leela on välillä hiukan yli-innokas (kuten äitinsäkin, joka tarjoaa melkein kaikki mahdolliset temput jo ennen kuin ehtii edes pyytää...) ja istuminen päättyykin vielä varsin usein ylösponnahtamiseen.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Superhuiska

Yksi Leelan saamista pentulahjoista on pussillinen värikkäitä coctail-tikkuja, joiden päässä on värikäs huiska. Koska Leela on aivan liian nuori juomaan drinkkejä, oletuksena on, että huiskat on tarkoitettu leikkimiskäyttöön. Leikissä ne ovatkin olleet aivan mahtavia, sillä huiskia riivitään niin, että hapsut vain lentelevät. Huiskan kuvaaminen blogiin olikin melko mahdotonta, kun koko ajan joku oli lelussa kiinni.




tiistai 1. syyskuuta 2015

Rastas

Tämä postaus on vähän jäänyt, mutta pakko se on silti jakaa, kun meillä oli hirveän jännittävä hetki käsillä eräänä päivänä alkukesästä lintujen ollessa vielä pesimäpuuhissa. Tapahtumat saivat alkunsa, kun olohuoneen ikkunan takaa kuului kolinaa ja rapinaa. Kun asiaa mentiin  tarkastelemaan lähemmin, löytyi ikkunan ulkopuoliselta "ikkunalaudalta" räkättirastaan poikanen! Lintu ei ollut moksiskaan pällistelevistä ihmisistä, joten tottakai sitä piti tuoda kissatkin paikalle. Tiitus löydettiin paikalle ensimmäisenä, ja tavalliseen tapaansa poika oli ihan pihalla koko hommasta. Vaikka rastas liikkui ikkunan ulkopuolella, Tiitus katseli paljon mielummin tuulessa heiluvia lehtiä ja taivaalla liikkuvia pilviä. Onneksi Hafta on toista maata ja kunnon saalistaja: neiti oli vielä monen metrin päässä ikkunasta, kun räksälle säksätys jo alkoi. Hafta ei päästänyt rastasta silmistään ja tunki myös ikkunalaudalle, ja lopulta Tiituskin tajusi linnun olemassaolon. Ja mikä oli rastaan reaktio? Lintu käänsi kissoille selkänsä, hengaili paikalla hetken ja jatkoi lopulta tyytyväisenä matkaansa.