sunnuntai 25. tammikuuta 2015

SUROK 25.1.2015

Pimeänä tammikuun aamuna auton keula käännettiin kohti Lahti-Hallia, kun Haftan kanssa suunnattiin vuoden ensimmäiseen näyttelyyn. Matka sujui ongelmitta, ja näyttelypaikalla eläinlääkärintarkastuksessa ja ilmoittautumisessa ei tarvinnut pahemmin jonotella.

Kuten aikaisemminkin, Hafta rauhoittui sturdiin melkein heti ja aamupalan jälkeen rupesi nukkumaan. Meillä ei ollut mikään kiire tuomarille, sillä Hafta oli kyseisen tuomarin toiseksiviimeinen kissa ja tuomarin arvostelutahti oli verkkainen. Siinä ehti omistajakin vaihtaa rauhassa kuulumiset tuttujen kanssa ja syödä eväitä.

Tuomarin pöydällä Hafta sähähti tuttuun tapaan ensimmäisestä tuomarin kosketuksesta, mutta onneksi tuomari osasi asiansa eikä hätkähtänyt. Naureskeli vain, että kyllähän sitä nyt pitääkin sähistä, kun outo täti rupeaa kopeloimaan. Tuomari tykkäsi Haftasta todella paljon! Oli todella kaunis turkki ja pää, vartalokin oli kaunis ja näyttelykunto oli hieno! Tuomari myönsi, että yleensä hän löytää somaleista aina jotain huomauttamista, mutta Hafta oli poikkeus. Leuan alta ei löytynyt valkoista ja jaloissa olevista raidoista hän ei voinut moittia, sillä Hafta on vielä sen verran nuori kissa ja tumma väriltään. Arvostelu toi Haftalle kolmannen sertin ja niinpä neiti valmistui Championiksi! Meitä pyydettiin myös jäämään tuomarin paras-valintaan.

Rentona tuomarin sylissä

Tp:ssä vastassa oli kaksi kaunista kilpailijaa, jotka Haftan tavoin olivat nominointiainesta. Toinen kilpailijoista tippui pois ujon luonteensa takia ja toisen Hafta voitti olemalla vain niin erikoislaatuisen hieno somali! Tässä vaiheessa meidän näyttelyporukka oli jo pyörtyä, kun Lahteen lähdettiin hakemaan vain viimeistä 9-luokan sertiä ja nyt oltiin jo menossa paneeliin!

Ennen paneelia Hafta sai taas lepäillä rauhassa, jotta myöhemmin ei hermostuttaisi niin paljoa. Paneelialueelle neiti vietiin vasta viime hetkellä myöskin hermostumisen estämiseksi. Hafta ehti kuitenkin kyttäillä muita kissoja ja paneelia odotellessa se murisi tasaiseen tahtiin. Assariksi paneeliin saimme henkilön, joka on aiemminkin kantanut somaleja. H sanoi hänelle, että älä laske Haftaa turhaan pöydälle, koska silloin Hafta on epävarmempi. Paneelissa Hafta käyttäytyikin hienosti ja oli hötkyilemättä. Kaksi kissaa sai paneelissa ääniä ja toinen niistä oli Hafta! Äänet jakautuivat 1-4, joten ei huonolle hävitty. Voittaja olikin lähes kaiken mahdollisen saavuttanut näyttelykonkari, jota vastaan Haftalla ei sitten ollut mahdollisuuksia, keskenkasvuinen neiti kun vielä on.

Keikistelyä tuomarin kanssa


Yleisesti Hafta käyttäytyi todella reippaasti ja rennosti. Hafta oli tuomarin sylissä silmät puoliummessa ja jopa pusutteli mammaa tuomarin nähden. Aiemmilla näyttelykerroilla Hafta on hieman tärissyt jännitystään, mutta tänään ei värähtänyt kertaakaan! Kun odottelimme tuomarin paras-valintoja, Hafta köllötteli senkin ajan rentona sylissä ja söi innokkaasti herkkuja. Ja vaikka paneelia odotellessa tulikin hieman muristua, niin samalla nautittiin autuas ilme kasvoilla leuan rapsutuksista.


Näyttelyssä sain myös tutustua muutamaan blogin lukijaan, terveisiä vain Tassulinnaan, Just Kittying-kissoille sekä Kissaklaanille! Kotimatkalla tajusin, että eihän me edes nimiä kerrottu toisillemme... Ehkä sitten ensi kerralla.

Väsynyt voittaja

- A

torstai 22. tammikuuta 2015

Yksiö pussissa

Meille on tarttunut erinäisistä tilaisuuksista mukaan jokunen paperipussi. Taitellessani pusseja kaappiin, yksi niistä tippui lattialle ja hetken päästä siellä olikin sisällä jo innokas asukas.


Tiitus tuli kateelliseksi Haftan yksiöstä ja päätti vallata sen, mutta valitettavasti Tiitus on kaksi kertaa Haftan kokoinen. Yksiö oli sen verran pieni, että Tiitus sai tungettua sinne pelkän päänsä.



Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, kun otin esiin huiskalelun. Tiitus leikki innoisaan huiskan kanssa, vaikka pää olikin edelleen pussissa.


- A

maanantai 19. tammikuuta 2015

Lääkärikäynti

Meillä oli kissojen vuosittaisten rokotusten aika. Tokihan rokotukset olisivat olleet voimassa helmikuun alkupuolelle, mutta tulevien näyttelyiden ja Haftan astutuksen takia rokotusten ottoaika oli nyt tammikuun alkupuolella paras mahdollinen.

Tiitus päätti ilmoittaa paheksuvansa tilannetta jo autossa, kun takapenkillä olevasta kantoboksista kuului armotonta mouruamista. Tosin auton pysähtymisen jälkeen herra hiljeni täysin ja paheksui tilannetta puimalla nyrkkiä kopan kaltereiden läpi. Tiituksella on siis tapana tunkea koko käpälä kyynärpäätä myöten ulos kalterinraoista ja heilutella tassua villisti. Hafta puolestaan vietti automatkan rauhallisesti.



Ajattelimme, että Haftasta olisi hyvä aloittaa lääkärissä, jos Tiitus keksiikin alkaa huudella rokotettaessa ja ettei neiti sitten suotta hermostu odottelusta. Olimme kuitenkin täysin väärässä. Hafta oli se äänekäs. Koko perustutkimuksen, polvien tunnustelun sekä rokotustoimenpiteen ajan Hafta osoitti tyytymättömyyttään tilanteeseen kurisemalla, mutta kyllä ympäristöäkin kerkesi tarkkailla. Epäpätevä eläinlääkäri olisi pitänyt ääntä varmasti agressiivisena, mutta Haftan aikomus ei ollut satuttaa ketään. Hafta vain kertoi mammalle, että nyt ei ole kivaa ja että hän paheksuu kovasti tällaista pelleilyä perjantai-iltana. Hafta oli tyytymätön niin keskittyneesti, että ei edes huomannut rokotusta.

Kun tuli Tiituksen rokotusvuoro, herra olisi vain halunnut tutkia huonetta. Hyvä jos kissan sai pysymään pöydällä, kun se pyrki niin innokkaasti joka suuntaan. Tiitus saikin kehut ihanasta luonteestaan. Rokotuksen aikana Tiitus säpsähti, joten pehvasta taisi hieman nipistää. Nipistys ei kuitenkaan ollut pitkäaikainen, kun hetken päästä pyrkimykset pöydän ulkopuolelle olivat taas käynnissä.

Molemmilla kissoilla oli hyvän näköiset hampaat ja turkkien kuntoa kehuttiin kovasti. Nyt ainakin tiedämme, että ruokinta on kohdallaan. Hafta on täyttä lihasta ja eikä Tiituskaan ole pyöristynyt kastraation jälkeen (oli silloin hieman pulska...).

Kotimatka sujui tutun kaavan mukaan, ja kotiin päästyä ja syötyään kissat nukkuivatkin koko illan.

Koska lääkärireissusta ei tullut pahemmin otettua kuvia, tässä vielä pari yleistä söpöilykuvaa.



- A

torstai 15. tammikuuta 2015

Sulatustoimet

Käytimme hyväksemme uudenvuoden aikaan olleita pakkaskelejä ja sulatimme pakastimen. Aluksi siis tavarat pakastimesta ulos ja lämmin vesikattila sulattamaan pakastinta. Eipä kulunutkaan kauaa, kun pakkanen rupesi ropsahtelemaan ja napsahtelemaan sulevan jään takia. Tämä oli hirmu jännää kissojen mielestä. Yllättäen Tiitus oli kissoista varautuneempi oudosti ääntelevää pakastinta kohtaan ja poika uskaltautuikin vain kurkkaamaan avoimesta ovesta sisään. Hafta puolestaan oli enemmänkin kiinnostunut ja kurkisteli jopa ylähyllylle.




- A

perjantai 9. tammikuuta 2015

Joululahja

Vielä kerran paluu jouluun. Kissojen mielestä tämän joulun paras lahja oli virmajuurta sisältävä hiiri. Lelu oli suuressa suosiossa jo ennen paketin avaamista, mutta paketin avauduttua meno yltyi suorastaan villiksi.





Tiitus leikki enemmän potkien ja retuuttaen, Haftan tyyli puolestan oli potkimista, nuuskuttelua ja kieppumista. Hafta myös kehräsi kovasti lelulla leikkiessään.



Myös ihmisten saamat lahjat olivat mielenkiintoisia.


- A

maanantai 5. tammikuuta 2015

Joulun taikaa

Nyt kun uuden vuoden tauko on pidetty, blogiin yritetään taas puhaltaa eloa.

Kuten useat kissanomistajat (ja muidenkin eläinten) tietävät, eläinten kuvaus ei ole helppoa. Moni kehui meidän jouluaattopostauksen kuvia, mutta niiden eteen oli tehtävä töitä. Paljon. Hafta oli mallikelpoinen kuvattava. Neiti tuli paikalle kutsuttaessa, istui nätisti pyynnöstä ja katsoi jopa kameraan suurimman osan ajasta. Ongelmana oli kamera ja kuvaaja, sillä 20:stä kuvasta ehkä yksi oli tarkka. Syyttäkäämme talven pimeyttä...



Tiitus oli mallina puolestaan täysi mahdottomuus. Kuvattavana oleminen ei tullut kysymykseenkään, koska herra oli löytänyt kutsumuksensa: kuusen syömisen! Meillä oli muovikuusi ja Tiitus oli sen kimpussa ennen kuin kaikkia oksia oltiin edes ehditty levittää. Jos Tiitus ei syönyt oksia, se oli koristeiden kimpussa. Aamuisin koristeita sai keräillä lattialta, ja jossain vaiheessa myös sohvan alta löytyi lelupalloja etsiessä kaksi kuusenkoristetta.




Kuusi oli esillä viikon. Päätimme kerätä sen pois, kun Tiitus oli oksentanut kolme kertaa muovikuusen havuja eikä koristeita jaksettu asetella paikoilleen neljä kertaa päivässä. Ehkä ensi jouluna sitten uudestaan...

Onnistuminen ilman yrittämistä

- A