Tiitus on jo varsin kuuluisa nukkumistyylistään, jossa herran kieli sojottaa ulos suusta. Nyt Tiitus on kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että eihän hän voi olla vain yhden ilmeen mies! Sitä luulisi, että suu kuivuisi ikävästi avonaisena, mutta ei se tuntunut herran unia haittaavan.
Leela halusi myös liittyä mukaan ja pistää vielä hieman paremmaksi. Typykkä on kuvassa täydessä unessa pään roikkuessa sylistä.
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
perjantai 23. lokakuuta 2015
Liebster award-haaste
Saimme ensimmäisen Liebster award-haasteen Kissatanssi-blogin kirjoittajalta, Eluse N:ltä, jo kuukausi sitten ja toisen haasteen Foxkiss-blogin Elinalta viikonlopuna. Pahoittelut Eluse N:lle vastauksen venähtämisestä, meillä on ollut koko ajan tarkoitus vastata kysymyksiin. Tämä haaste on tehty alle 200 lukijan blogeille, jotta ne pääsisivät enemmän näkyville! Haasteen säännöt ovat:
1. Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster award-haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia.
4. Keksi 11 kysymystä haastetuille.
Vastaamme molempiin haasteisiin samassa postauksessa, joten kilometrin mittainen teksti on siis tulossa. Aluksi Eluse N:n kysymykset:
Vastaamme molempiin haasteisiin samassa postauksessa, joten kilometrin mittainen teksti on siis tulossa. Aluksi Eluse N:n kysymykset:
1. Minkä ikäinen kissasi on?
Hafta ja Tiitus ovat muutaman päivän yli 1 v 11 kk, eli kohta vietetään 2 v. synttäreitä! Leela on 5,5 kk vanha.
2. Mitä kissasi tekee juuri nyt?
Tiitus katselee pihassa olevaa roska-autoa (Tiituksen mielestä roskakuskit ovat maailman miehekkäimpiä olentoja, joten myös Tiitus haluaa roskakuskiksi), Hafta on ottamassa aurinkoa ulkohäkissä ja Leela riehuu.
3. Mistä keksit kissasi nimen?
Tiitus tuli väännettyä rekisterinimestä Nalle-Puhin This Kiss. Tykkään, että kissan kutsumanimi tulee jollain tavalla kasvattajan antamasta nimestä, jos vain mahdollista. Haftan nimi on muutettu somalinkielisestä sanasta Hafto, joka tarkoittaa "breathlessness" (toim.huom. suomennettuna mielummin "henkeäsalpaava" kuin "hengetön"...). Leela puolestaan vain juolahti mieleen, kun yritimme keksiä pennulle nimeä, joka miellyttää sekä pennun perhettä että kasvattajaa. :)
4. Onko kissasi ulkokissa?
Kissamme ulkoilevat valvotusti. Meillä on terassilla ulkoiluhäkki, jossa Hafta ja Leela viettävät aikaa. Sen lisäksi kissat ulkoilevat valjaissa, Tiitus useammin kuin muut, sillä se ei tykkää olla häkissä. Leelan kanssa ollaan käyty ulkona valjastelemassa muutaman kerran.
5. Kuvaile kissasi luonnetta kahdella adjektiivilla.
Hafta: fiksu, omanarvontuntoinen
Tiitus: äänekäs, hönö
Leela: vahvatahtoinen, fiksu
6. Kissasi huonoin tapa?
Tiituksella ehdottomasti huomion haku Haftaa ärsyttämällä. Leelan huonoin tapa on Tiituksen ruuan valtaaminen. Tämän takia Tiitukselle ja Leelalle on annettava ruoka samaan aikaan, jotta ruokailua ei tarvitse valvoa aivan koko aikaa. Haftan huonoja tapoja olemme yrittäneet miettiä aikaisemminkin, mutta oikeastaan mitään ei ole tullut mieleen! Hafta on käytökseltään moitteeton.
7. Kissasi hassuin tempaus?
Tiitus on jäänyt kaksi kertaa pesukoneen taakse jumiin. Tiitus kolisteli yrittäessään päästä pois, mutta kun pelastuspartio tuli paikalle, Tiitus istui nätisti odottamaan pelastussuunnitelman toteuttamista. Herra ei tosin ollut millään tavalla avulias, vaan lötkähti rennoksi heti kun kissaan koski. Lopulta parhaan otteen sai niskavilloista, joista nostettiin kunnes saatiin tuettua kädellä takapuolen alta.
Hafta puolestaan on jäänyt jumiin nurkkaan, hiekkalaatikon ja seinän väliin. Jostain syystä neiti kuvitteli, että hiekkalaatikon taakse on hyvä sukeltaa pää edellä ja jättää takajalat sojottamaan ylöspäin. Tällä kertaa pelastuspartio sai nostettua sätkivän kissan pois kiipelistä lantio-otteella.
Leela tykkää olla mukana tiskaamassa ja läträämässä veden kanssa. Leela työntääkin usein koko päänsä valuvan veden alle. Harjoittelussa on myös veden juonti suoraan hanasta.
Leela tykkää olla mukana tiskaamassa ja läträämässä veden kanssa. Leela työntääkin usein koko päänsä valuvan veden alle. Harjoittelussa on myös veden juonti suoraan hanasta.
Tiitus pesukonepulassa |
8. Kissasi lempi ruokamerkki?
Leela syö mitä vain, Tiitus syö kaikkea missä on tonnikalaa ja Haftan lempimerkki on Vom Feinsten
9. Onko kissasi sylikissa?
Tiitus ei ole sylikissa, se pysyy sylissä vain sen aikaa, että mahan ehtii harjata. Hafta on mielellään H:n sylissä, tosin ei sekään itse syliin kiipeää. Leela puolestaan tulee itse syliin, pääasiassa H:n.
10. Aiotko ottaa enempää kissoja/muita eläimiä?
Tuskin vähään aikaan on tulossa kissoja tai muitakaan eläimiä. Haaveissa tosin olisi toinen birma, mutta tähän asuntoon ei todellakaan mahdu neljättä kissaa.
11. Nukkuuko kissasi paljon?
Toisina päivinä enemmän kuin toisina. Kissoilla on kuitenkin selvä päivärytmi nukkumisen suhteen.
Sitten Elinan kysymykset:
1. Mitä teette kissasi kanssa yhdessä?
Kissojen kanssa tietenkin leikitään päivittäin. Kaikkia kissoja myös naksutinkoulutetaan, ulkoilutetaan joko valjaissa tai häkissä sekä harjataan säännöllisesti. Leelan kanssa tiskataan, Haftan kanssa käydään suihkussa ja Tiituksen kanssa kanssa istuskellaan lattiala. Kissat ovat siis mukana kaikissa kodin tekemisisssä.
2. Mikä on parasta syksyssä?
Kasvien kauniit syysvärit ja hyvä syy istua kotona television ääressä (kun ulkona sataa ja tuulee)
Koska varsin moni blogituttavistamme on jo saanut haasteen jätämme haastamisen tällä kerralla väliin. Toinen syy on se, että mieleen tulee vain samoja kysymyksiä, joita on tullut luettua muiden blogeista.
Sitten Elinan kysymykset:
1. Mitä teette kissasi kanssa yhdessä?
Kissojen kanssa tietenkin leikitään päivittäin. Kaikkia kissoja myös naksutinkoulutetaan, ulkoilutetaan joko valjaissa tai häkissä sekä harjataan säännöllisesti. Leelan kanssa tiskataan, Haftan kanssa käydään suihkussa ja Tiituksen kanssa kanssa istuskellaan lattiala. Kissat ovat siis mukana kaikissa kodin tekemisisssä.
2. Mikä on parasta syksyssä?
Kasvien kauniit syysvärit ja hyvä syy istua kotona television ääressä (kun ulkona sataa ja tuulee)
3. Jos
nimeäisit kissasi nyt, saisiko se edelleen saman nimen?
Uskoisin, että kaikki kissat saisivat saman nimen. Haftan ja Leelan nimien eteen nähtiin paljon vaivaa ja Tiitus ei oikein edes näytä miltään muulta kuin Tiitukselta.
Uskoisin, että kaikki kissat saisivat saman nimen. Haftan ja Leelan nimien eteen nähtiin paljon vaivaa ja Tiitus ei oikein edes näytä miltään muulta kuin Tiitukselta.
4. Paikka,
jonne haluaisit mennä uudestaan?
H Haluaa mennä uudelleen Islantiin, ehdottomasti. A haluaisi käydä uudelleen Britanniassa ja Irlannissa.
H Haluaa mennä uudelleen Islantiin, ehdottomasti. A haluaisi käydä uudelleen Britanniassa ja Irlannissa.
5.
Suosikkikissasi kirjallisuudesta? (Sarjakuvat lasketaan kirjallisuudeksi :)
Simon's cat on suosittu meidän taloudessa, sillä kirjahyllystä löytyy neljä Simon's cat-kirjaa.
Simon's cat on suosittu meidän taloudessa, sillä kirjahyllystä löytyy neljä Simon's cat-kirjaa.
6. Mitä
odotat eniten loppuvuodelta?
A odottaa sitä päivää, kun saa kandinsa valmiiksi,oletettavasti aivan varmasti vielä tämän vuoden puolella. H odottaa Haftan valmistumista International Championiksi ja gradun etenemistä.
A odottaa sitä päivää, kun saa kandinsa valmiiksi,
7. Tykkääkö
kissasi saunoa tai leikkiä vedellä?
Meillä ei ole saunaa, joten saunomistottumuksista on vaikea sanoa. Somalit kyllä tykkäävät lämpimästä... Leela on meidän talouden vesipeto, neiti liottaa päätään päivittäin valuvan vesihanan alla. Tiitus taas on toinen ääripää, joka ravistelee tassunsa kuivaksi, jos varvaskarvoista kastuu pieninkin osa kärjestä.
Meillä ei ole saunaa, joten saunomistottumuksista on vaikea sanoa. Somalit kyllä tykkäävät lämpimästä... Leela on meidän talouden vesipeto, neiti liottaa päätään päivittäin valuvan vesihanan alla. Tiitus taas on toinen ääripää, joka ravistelee tassunsa kuivaksi, jos varvaskarvoista kastuu pieninkin osa kärjestä.
Pää hanan alla |
8.
Lempikissarotusi?
Meillä taidetaan kannattaa somalia ja birmaa... :D
Meillä taidetaan kannattaa somalia ja birmaa... :D
9. Pelkääkö kissasi imuria?
Kukaan ei pelkää, mutta kaikki ovat hieman varautuneita. Leelan varautuneisuuden tosin saa purkautumaan helposti, kun heittelee hieman leluja sängylle. Tiitus on puolestaan välillä niin laiska, että se ei jaksa väistää imuria. Hafta on kaikkein kätevin kissa imuroidessa, sillä se pysyttelee poissa tieltä.
Kukaan ei pelkää, mutta kaikki ovat hieman varautuneita. Leelan varautuneisuuden tosin saa purkautumaan helposti, kun heittelee hieman leluja sängylle. Tiitus on puolestaan välillä niin laiska, että se ei jaksa väistää imuria. Hafta on kaikkein kätevin kissa imuroidessa, sillä se pysyttelee poissa tieltä.
10. Kissasi suosikkiherkku?
Tiitus ei ole ikinä kieltäytynyt mistään herkusta, mutta parhaimpia ovat Thriven "vaalea kala"-herkut ja Orijenin lammasherkut. Haftan lempiherkku on ehdottomasti kalkkunaleikkele, neiti tunnistaa rasian avaamisesta syntyvän äänen vaikka umpiunessa. Leela tykkää kaikista pakastekuivatuista nameista.
Tiitus ei ole ikinä kieltäytynyt mistään herkusta, mutta parhaimpia ovat Thriven "vaalea kala"-herkut ja Orijenin lammasherkut. Haftan lempiherkku on ehdottomasti kalkkunaleikkele, neiti tunnistaa rasian avaamisesta syntyvän äänen vaikka umpiunessa. Leela tykkää kaikista pakastekuivatuista nameista.
11. Mikä on kivointa kissablogin pitämisessä?
Uudet blogituttavat. Valitettavasti aikatauluongelmien takia ei ole vielä ollut mahdollisuutta päästä osallistumaan blogitapaamisiin ja tutustumaan kasvokkain.
Uudet blogituttavat. Valitettavasti aikatauluongelmien takia ei ole vielä ollut mahdollisuutta päästä osallistumaan blogitapaamisiin ja tutustumaan kasvokkain.
Koska varsin moni blogituttavistamme on jo saanut haasteen jätämme haastamisen tällä kerralla väliin. Toinen syy on se, että mieleen tulee vain samoja kysymyksiä, joita on tullut luettua muiden blogeista.
maanantai 19. lokakuuta 2015
Hafta halusi hiiren
Kaikki lähti liikkeelle Jumbon Faunattaren rotupäivästä, kun Hafta pyysi mammalta hiirtä. Hafta sai kaksi pakastettua nakkia, jotka olivat kuitenkin liian elottomia ison tytön makuun, joten ne eivät kelvanneet. Koska Hafta määrää tässä asunnossa, päätti luontoäiti kuunnella kuningattaren pyyntöä.
H:n mennessä eräänä iltana hammaspesulle Hafta sai hepulin. Hepulin syyksi selvisi elävä, pihalta jollain mystisellä tavalla sisälle tullut hiirulainen, joka kipitti vessanpöntön takana ja hurjan kissan nähdessään pakeni pesukoneen alle. Hafta olisi mielellään leikkinyt hiiren kanssa, tai ennemminkin leikkinyt hiiren hengiltä, mutta talouden ihmisväki ei halunnut olla julma. Hiiri päätettiin siis metsästää vessasta ilman kissojen apua ja palauttaa luontoon vahingoittumattomana. Koska kello oli jo reippaasti yli puolenyön, päätettiin hiirtä yrittää kaivaa pesukoneesta seuraavana päivänä.
Hiiren metsästykseen kului aikaa suunniteltua kauemmin. A:lla oli hiiren kotiutuessa meneillään tiivis työrupeama, johon liittyi täysin normaalista unirytmistä poikkeava työaikataulu, joten A oli iltapäivisin sen verran väsynyt, että metsästys ei pahemmin innostanut. H järjesti vaanimishetkiä, jotka sisälsivät vessassa hiljaa istumista ja pesukoneen kyttäämistä. Jotta olisi varmaa, että vessassa on elossa oleva hiiri, jätimme yöksi juustoa lattialle. Kissat eivät olleet missään vaiheessa tekemisissä hiirulaisen kanssa välttääksemme pöpöjen siirtymisen.
Hiiri nautti lämpimistä oloista ja täydestä mahasta viikon verran. Koska vaanimishetket eivätkä myöhemmin pystytetyt erilaiset ansat auttaneet metsästyksessä ollenkaan, päätimme irrottaa pesukoneesta seinät ja kaivaa hiirulaisen ulos. Aluksi hiirtä ei edelleenkään näkynyt missään ja epätoivo meinasi iskeä, mutta sitten jyrsijä tuli esiin jostain kolosesta. Bongaamista seuranneet kiihkeät hetket sisälsivät paljon hiiren jalkojen kipitystä, ylimääräisten tavaroiden siirtämistä ulos vessasta, pienoista kiljahtelua hiiren juostessa kohti, esteiden pystytystä hiiren tielle ja jyrsijän paimennusta. Lopulta hiiri kanitettiin kulmaan pesukoneen irtonaisen seinän sekä ämpärin avulla, jolloin hiirellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä ämpäriin.
Ämpärissä hiiri lamaantui täysin, joten hyvien bloggareiden tapaan hiiri oli valokuvattava ja sitä oli esiteltävä kissoille. Hafta halusi edelleenkin syödä hiiren, Leela oli kevyen kiinnostunut ja Tiitus ei tajunnut koko hommasta yhtään mitään (mikä yllätys...). Haftan tuijoteltua jyrsijää tarpeeksi oli vihdoin aika päästää hiirulainen takaisin vapauteen.
Saldona pelastajajoukolle jäi kasa hiirenpapanoita ja hajonnut pesukone, joka tosin hajosi ennemminkin pelastajien kovista otteista kuin hiiren läsnäolon takia.
H:n mennessä eräänä iltana hammaspesulle Hafta sai hepulin. Hepulin syyksi selvisi elävä, pihalta jollain mystisellä tavalla sisälle tullut hiirulainen, joka kipitti vessanpöntön takana ja hurjan kissan nähdessään pakeni pesukoneen alle. Hafta olisi mielellään leikkinyt hiiren kanssa, tai ennemminkin leikkinyt hiiren hengiltä, mutta talouden ihmisväki ei halunnut olla julma. Hiiri päätettiin siis metsästää vessasta ilman kissojen apua ja palauttaa luontoon vahingoittumattomana. Koska kello oli jo reippaasti yli puolenyön, päätettiin hiirtä yrittää kaivaa pesukoneesta seuraavana päivänä.
Hafta tahtoo hiiren luokse |
Hiiri pesukoneessa |
Hiiren metsästykseen kului aikaa suunniteltua kauemmin. A:lla oli hiiren kotiutuessa meneillään tiivis työrupeama, johon liittyi täysin normaalista unirytmistä poikkeava työaikataulu, joten A oli iltapäivisin sen verran väsynyt, että metsästys ei pahemmin innostanut. H järjesti vaanimishetkiä, jotka sisälsivät vessassa hiljaa istumista ja pesukoneen kyttäämistä. Jotta olisi varmaa, että vessassa on elossa oleva hiiri, jätimme yöksi juustoa lattialle. Kissat eivät olleet missään vaiheessa tekemisissä hiirulaisen kanssa välttääksemme pöpöjen siirtymisen.
Hiiri nautti lämpimistä oloista ja täydestä mahasta viikon verran. Koska vaanimishetket eivätkä myöhemmin pystytetyt erilaiset ansat auttaneet metsästyksessä ollenkaan, päätimme irrottaa pesukoneesta seinät ja kaivaa hiirulaisen ulos. Aluksi hiirtä ei edelleenkään näkynyt missään ja epätoivo meinasi iskeä, mutta sitten jyrsijä tuli esiin jostain kolosesta. Bongaamista seuranneet kiihkeät hetket sisälsivät paljon hiiren jalkojen kipitystä, ylimääräisten tavaroiden siirtämistä ulos vessasta, pienoista kiljahtelua hiiren juostessa kohti, esteiden pystytystä hiiren tielle ja jyrsijän paimennusta. Lopulta hiiri kanitettiin kulmaan pesukoneen irtonaisen seinän sekä ämpärin avulla, jolloin hiirellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä ämpäriin.
Siellä se hiiri asusteli |
Hiiri ämpärissä |
Ämpärissä hiiri lamaantui täysin, joten hyvien bloggareiden tapaan hiiri oli valokuvattava ja sitä oli esiteltävä kissoille. Hafta halusi edelleenkin syödä hiiren, Leela oli kevyen kiinnostunut ja Tiitus ei tajunnut koko hommasta yhtään mitään (mikä yllätys...). Haftan tuijoteltua jyrsijää tarpeeksi oli vihdoin aika päästää hiirulainen takaisin vapauteen.
Hafta haluaa hiiren |
Sinne se meni |
Saldona pelastajajoukolle jäi kasa hiirenpapanoita ja hajonnut pesukone, joka tosin hajosi ennemminkin pelastajien kovista otteista kuin hiiren läsnäolon takia.
torstai 15. lokakuuta 2015
URK 11.10.2015
Sunnuntaina meillä oli jännittävä päivä, kun suuntasimme ensimmäistä kertaa kummankin tytön kanssa yhdessä näyttelyyn. Leelalle näyttely oli nyt toinen kuukauden sisään, ja Haftalle ensimmäinen yhdeksään kuukauteen.
Lähdimme ajamaan aamuhämärissä kohti Saloa, mutta aikaisista tunneista huolimatta matka ei ollut hiljainen, sillä Leela päätti availla äänijänteitään koko matkan ajan. Hafta puolestaan oli hiljaa ja toivoi olevansa missä tahansa muualla kuin kopassa matkalla ties minne. Näyttelypaikalle saavuttua ensin oli lääkärintarkastuksen vuoro, ja sen jälkeen tytöt pääsivät asettumaan omiin yksiöihinsä. Melko pian Leelan kanssa päätettiin mennä ihmettelemään ihmisvilinää sylistä käsin, kun taas Hafta sai jäädä jurottamaan sturdiinsa. Pikkutyttö kummasteli kovasti touhua, mutta oli nätisti sylissä ja hurmasi samalla ohi kulkevia ihmisiä suloisella olemuksellaan. Jonkin ajan kuluttua tylleröinenkin pääsi takaisin sturdiinsa, ja oli aamupalan vuoro.
Tytöillä oli eri tuomarit, joten ihmisväki sai jännätä, meneekö arvostelut päällekäin. Leelan tuomari oli kuitenkin ripeä toimissaan, ja Leelan vuoro tuli selvästi ennen Haftaa. Tuomari pyöritteli Leelaa melko paljon, ja pikkutyttö oli selvästi kummissaan, että mistä tässä touhussa nyt taas on oikein kysymys. Reippaasti neiti kuitenkin kesti käsittelyn, ja lopulta tuomarin tuomio oli, että nätti kakara ja tp-valintaan! Tp-valinta olikin melko pian arvostelun jälkeen, joten sitä ei tarvinnut kauaa odotella. Leelaa vastassa oli nyt vain yksi toinen pentu, ja näistä kahdesta kakarasta tuomari sitten teki päätöksensä: Leela voitti kilpakumppaninsa ja pääsi paneeliin!
Haftan osalta tuomarin pöydälle meno jännitti hieman normaalia enemmän, koska Hafta ei ole koskaan ollut mikään supersosiaalinen vieraiden hurmaaja vaan ennemminkin ujo neito, ja lisäksi näyttelyrutiini oli päässyt katkeamaan pitkän mammaloman takia. Onneksi Hafta on kuitenkin Hafta, eikä tytöllä ole koskaan ollut tapana järjestää minkäänlaisia kohtauksia, vaan kaikki kestetään vaikka sitten yrmeänä hammasta purren. Tuomarin pöydällä Hafta ei todellakaan pannut parastaan, vaan kurisi tyytymättömyyttään koko ajan. Tuomari ei kuitenkaan välittänyt tästä, vaan käsitteli Haftaa reippain ottein, minkä ansiosta Haftakin tunsi olonsa hieman varmemmaksi kuin mitä olisi varovaisemman tuomarin kanssa tuntenut. Tuomarilla oli vierellään vielä tuomarioppilaskin, minkä takia Hafta sitten joutuikin kestämään käsittelyä normaalia enemmän. Tyttö kuitenkin jaksoi olla nätisti koko ajan, ja heti Haftan oman arvostelun jälkeen tuomari halusi vielä verrata Haftaa ja toista saman ikäistä riistasompputyttöä keskenään. Tuomari katseli kumpaakin kissaa ja opasti samalla tuomarioppilastaan, ja vertailun perusteella päätti ottaa Haftan tp-valintaan. Haftankin tp-valinta oli hyvin pian arvostelun jälkeen, ja vastassaan Haftalla oli kolme muuta aikuista naarasta. Tällä kertaa voitto meni Haftan nenän edestä, vaikka tuomari arpoikin viimeisenä jonkin aikaa Haftan ja toisen burman välillä. H olisi tietysti toivonut Haftan pääsyä paneeliin, mutta Haftan itsensä kannalta näin oli parempi, sillä tyttö olisi tuskin jaksanut pitkän päivän päälle vielä paneeliakin.
Arvosteluiden jälkeen oli taas luppoaikaa, ja sitä kulutettiin mm. menemällä Leelan kanssa ihastuttamaan Somakissin väkeä rotupöydän ääreen, ja tietysti syömällä ja torkkumalla sturdeissa.
Paneelin alkaessa Leela oli täydessä unessa, mutta jaksoi kuitenkin lähteä edustamaan vielä kerran. Paneelissa Leela käyttäytyi kuin vanha konkari, oli reippaasti ja ylpeänä assarin käsissä ja tuomarien käsiteltävänä. Iso kiitos siis myös osaavalle Viivi-assarille, joka kantoi tyllerön hienosti ja varmasti! Paneelin voitto meni toiselle pennulle, mutta ei Leelasta voi silti olla kuin ylpeä.
Kaiken kaikkiaan näyttelypäivä sujui yli odotusten, sillä tavoitteena oli saada serti Haftalle ja positiivinen näyttelykokemus Leelalle. Hafta sai sertinsä ja pääsi vielä tp-valintaankin, ja pikkutyttö puolestaan pääsi aina paneeliin asti. H oli myös erittäin ylpeä siitä, miten hienosti pikkukakara jaksoi edustaa ja olla reippaana koko päivän, vaikka oli vasta toisessa näyttelyssään ja ikää hätäisesti se 5 kk. Vanhempi tyttö puolestaan kesti urheasti pitkän päivän, vaikka takana oli pitkä näyttelytauko, eikä Hafta olisi todellakaan viettänyt koko sunnuntaipäiväänsä näyttelyssä, jos olisi saanut itse valita.
PS. Kuvien laatu on valitettavan huono, koska ainut mukana ollut kamera oli kännykkä,
Lähdimme ajamaan aamuhämärissä kohti Saloa, mutta aikaisista tunneista huolimatta matka ei ollut hiljainen, sillä Leela päätti availla äänijänteitään koko matkan ajan. Hafta puolestaan oli hiljaa ja toivoi olevansa missä tahansa muualla kuin kopassa matkalla ties minne. Näyttelypaikalle saavuttua ensin oli lääkärintarkastuksen vuoro, ja sen jälkeen tytöt pääsivät asettumaan omiin yksiöihinsä. Melko pian Leelan kanssa päätettiin mennä ihmettelemään ihmisvilinää sylistä käsin, kun taas Hafta sai jäädä jurottamaan sturdiinsa. Pikkutyttö kummasteli kovasti touhua, mutta oli nätisti sylissä ja hurmasi samalla ohi kulkevia ihmisiä suloisella olemuksellaan. Jonkin ajan kuluttua tylleröinenkin pääsi takaisin sturdiinsa, ja oli aamupalan vuoro.
Tytöillä oli eri tuomarit, joten ihmisväki sai jännätä, meneekö arvostelut päällekäin. Leelan tuomari oli kuitenkin ripeä toimissaan, ja Leelan vuoro tuli selvästi ennen Haftaa. Tuomari pyöritteli Leelaa melko paljon, ja pikkutyttö oli selvästi kummissaan, että mistä tässä touhussa nyt taas on oikein kysymys. Reippaasti neiti kuitenkin kesti käsittelyn, ja lopulta tuomarin tuomio oli, että nätti kakara ja tp-valintaan! Tp-valinta olikin melko pian arvostelun jälkeen, joten sitä ei tarvinnut kauaa odotella. Leelaa vastassa oli nyt vain yksi toinen pentu, ja näistä kahdesta kakarasta tuomari sitten teki päätöksensä: Leela voitti kilpakumppaninsa ja pääsi paneeliin!
Haftan osalta tuomarin pöydälle meno jännitti hieman normaalia enemmän, koska Hafta ei ole koskaan ollut mikään supersosiaalinen vieraiden hurmaaja vaan ennemminkin ujo neito, ja lisäksi näyttelyrutiini oli päässyt katkeamaan pitkän mammaloman takia. Onneksi Hafta on kuitenkin Hafta, eikä tytöllä ole koskaan ollut tapana järjestää minkäänlaisia kohtauksia, vaan kaikki kestetään vaikka sitten yrmeänä hammasta purren. Tuomarin pöydällä Hafta ei todellakaan pannut parastaan, vaan kurisi tyytymättömyyttään koko ajan. Tuomari ei kuitenkaan välittänyt tästä, vaan käsitteli Haftaa reippain ottein, minkä ansiosta Haftakin tunsi olonsa hieman varmemmaksi kuin mitä olisi varovaisemman tuomarin kanssa tuntenut. Tuomarilla oli vierellään vielä tuomarioppilaskin, minkä takia Hafta sitten joutuikin kestämään käsittelyä normaalia enemmän. Tyttö kuitenkin jaksoi olla nätisti koko ajan, ja heti Haftan oman arvostelun jälkeen tuomari halusi vielä verrata Haftaa ja toista saman ikäistä riistasompputyttöä keskenään. Tuomari katseli kumpaakin kissaa ja opasti samalla tuomarioppilastaan, ja vertailun perusteella päätti ottaa Haftan tp-valintaan. Haftankin tp-valinta oli hyvin pian arvostelun jälkeen, ja vastassaan Haftalla oli kolme muuta aikuista naarasta. Tällä kertaa voitto meni Haftan nenän edestä, vaikka tuomari arpoikin viimeisenä jonkin aikaa Haftan ja toisen burman välillä. H olisi tietysti toivonut Haftan pääsyä paneeliin, mutta Haftan itsensä kannalta näin oli parempi, sillä tyttö olisi tuskin jaksanut pitkän päivän päälle vielä paneeliakin.
Arvosteluiden jälkeen oli taas luppoaikaa, ja sitä kulutettiin mm. menemällä Leelan kanssa ihastuttamaan Somakissin väkeä rotupöydän ääreen, ja tietysti syömällä ja torkkumalla sturdeissa.
Paneelin alkaessa Leela oli täydessä unessa, mutta jaksoi kuitenkin lähteä edustamaan vielä kerran. Paneelissa Leela käyttäytyi kuin vanha konkari, oli reippaasti ja ylpeänä assarin käsissä ja tuomarien käsiteltävänä. Iso kiitos siis myös osaavalle Viivi-assarille, joka kantoi tyllerön hienosti ja varmasti! Paneelin voitto meni toiselle pennulle, mutta ei Leelasta voi silti olla kuin ylpeä.
PS. Kuvien laatu on valitettavan huono, koska ainut mukana ollut kamera oli kännykkä,
maanantai 5. lokakuuta 2015
Raakaa ruokaa
Rotupäiväpostauksen kommenteissa jo hieman vihjailtiinkin, että Haftalle tarttui Faunattaresta mukaan jotain pientä ja karvaista. Tässä vaiheessa herkimmät voivat halutessaan siirtyä lukemaan seuraavaa blogia, sillä luvassa on kuvia kuolleista eläimistä.
Kun Hafta tutustui Faunattaressa hiirulaisiin, myyjä pahoitteli, että ei voi antaa elävää hiirtä meille mukaan, mutta pakastimesta löytyy ruuaksi tarkoitettuja yksilöitä. H:n avustuksella Hafta valitsi kissoille pinkkirotan ja viikon ikäisen hiirenpoikasen, jotka kaivettiin pakastimen uumenista välipalaksi eilen sunnuntaina. Suurin odotuksin sulatimme pikkunakit eläinkaupan antamien ohjeiden mukaan, laitoimme herkut esille, otimme kameran käteen tapahtuman ikuistamista varten ja jäimme odottamaan.
Odotamme ruokailua edelleenkin. Kaikki kissat nuuhkaisivat nakkeja pari kertaa (Tiitus taisi lipaista jompaa kumpaa vahingossa), ja antoivat sitten tilaa seuraavalle nuuhkijalle. Leela kyllä palasi kipolle useaan otteeseen, mutta vain pällistelemään. Tulimme siihen tulokseen, että kissat jatkavat edelleenkin teollisen ruuan parissa ja raakaa ruokaa tarjotaan maistiaisina silloin tällöin, jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan.
Lopulta nakit päätyivät ulos pusikkoon, josko joku lintu ne sieltä söisi pois...
Tästä ilmeestä kaikki alkoi |
Tämän lähemmäksi nakkeja ei menty |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)