 |
| Hafta löysi suuren harvinaisuuden: auringonläikän |
 |
| Kun mikään ei liiku... |
 |
| Skarppi ja ei-niin-skarppi |
perjantai 18. maaliskuuta 2016
Perjantain viettoa
lauantai 12. maaliskuuta 2016
Kissat koirina
Tässä joku päivä kävelyllä käydessämme vastaan tuli oikein hieno ja puffea valkoinen koira. Totesin, että jos Tiitus olisi koira, niin se olisi aivan varmasti sellainen puffea hauveli. Siitä se sitten lähti.
Tiitus on siis aivan selkeästi samojedinkoira. Karvainen ja valkoinen. Ja hirmu söpö! Tiituksen ja samojedien luonne ei nyt ihan täysin välttämättä mene yhteen, mutta ei anneta sen häiritä.
Leela on suomenpystykorva. Yhdennäköisyys on suuri! Luonteestakin löytyy yhtäläisyyksiä, sillä "rodun (suomenpystykorvan) käyttö on keskittynyt erityisesti metsäkanalintujen metsästykseen. Pystykorvan tehtävä on osoittaa riistan sijainti metsästäjälle haukkumalla." (Wikipedia) Leela puolestaan kyttää ikkunasta tirppoja ja säksättää niiden sijainnin!
Hafta oli kaikkein hankalin tapaus. Lopulta päädyimme suomenlapinkoiraan jotakuinkin samankaltaisen ulkonäön perusteella, sillä rotua jalostetaan myös riistan värisenä! Wikipedian mukaan suomenlapinkoira on "ystävällinen, rohkea, älykäs, uskollinen ja yhteistyöhaluinen", kuten Haftakin. Lapinkoira "ilmoittaakin vieraiden tulosta haukkumalla", kun Hafta puolestaan urisee epäilevästi ulko-oven takana oleville ihmisille ilmoittaen näin kotiväelle vieraiden olevan paikalla.
Koirien kuvat napattu täältä, täältä ja täältä.
Tiitus on siis aivan selkeästi samojedinkoira. Karvainen ja valkoinen. Ja hirmu söpö! Tiituksen ja samojedien luonne ei nyt ihan täysin välttämättä mene yhteen, mutta ei anneta sen häiritä.
Hafta oli kaikkein hankalin tapaus. Lopulta päädyimme suomenlapinkoiraan jotakuinkin samankaltaisen ulkonäön perusteella, sillä rotua jalostetaan myös riistan värisenä! Wikipedian mukaan suomenlapinkoira on "ystävällinen, rohkea, älykäs, uskollinen ja yhteistyöhaluinen", kuten Haftakin. Lapinkoira "ilmoittaakin vieraiden tulosta haukkumalla", kun Hafta puolestaan urisee epäilevästi ulko-oven takana oleville ihmisille ilmoittaen näin kotiväelle vieraiden olevan paikalla.
maanantai 7. maaliskuuta 2016
Urk 5.-6.3.2016
Viikonloppuna oltiin tyttöjen kanssa näyttelyssä Askolassa. Lauantaina vain Hafta oli esiintymässä, sunnuntaina Leelakin pääsi mukaan.
Lauantai sujui mukavasti ja tuomari tykkäsi Haftasta, kehui etenkin turkkia, kuntoa ja yleisvaikutelmaa. Tp-valinnoista emme kuitenkaan päässeet pidemmälle, mutta huonolle ei hävitty; nominoitu kissa oli IV-kategorian paras naaras. Sunnuntaista sen sijaan jäi vähän kökkö olo. Leela siirtyi nyt avoimeen luokkaan ja rupesi keräämään sertejä titteleitä varten, mutta onhan pikkuneiti vielä melko kakara ja keskenkasvuinen kyseiseen luokkaan (sunnuntaina tuli tasan 10 kk täyteen), mistä tulikin kritiikkiä. Sentään lihaskunnossa ei ollut valittamista, koska onhan tuo nyt aikamoinen mötkäle, pelkkää lihasta kun on... Hieman ylimääräistä jännitystä Leelan kanssa tilanteeseen toi myös se, että nyt oli ensimmäistä kertaa havaittavissa, että ehkä ne hormonit alkavat pikkuhiljaa heräillä. Tuomarin edessä kakara malttoi kuitenkin käyttäytyä. Haftassa puolestaan tuntui olevan kaikki vialla, tai ainakin kritiikkiä tuli vähän joka suunnasta. Sertit kyllä saatiin molemmille, mutta kissojen arvostelut eivät olleet liian mairittelevia. Vaikka sen tietää, että kaikki tuomarit eivät tykkää kaikesta ja kiinnittävät huomiota eri asioihin, niin se miten ne asiat ja kritiikin esittää vaikuttavat jo paljon. Valitettavasti tällä kertaa jäi taas hieman sellainen olo, että miksi ihmeessä noissa näyttelyissä ylipäänsä edes käy.
Kaikesta huolimatta meidät näkee näyttelyssä seuraavan kerran 16.-17.4 Helsingin Messukeskuksessa, kun Scandinavian Winner Show järjestetään ensimmäistä kertaa Suomessa.
 |
| Tuomarioppilaan käsissä lauantaina |
 |
| Naapurin mielipide koko hommasta |
Lauantai sujui mukavasti ja tuomari tykkäsi Haftasta, kehui etenkin turkkia, kuntoa ja yleisvaikutelmaa. Tp-valinnoista emme kuitenkaan päässeet pidemmälle, mutta huonolle ei hävitty; nominoitu kissa oli IV-kategorian paras naaras. Sunnuntaista sen sijaan jäi vähän kökkö olo. Leela siirtyi nyt avoimeen luokkaan ja rupesi keräämään sertejä titteleitä varten, mutta onhan pikkuneiti vielä melko kakara ja keskenkasvuinen kyseiseen luokkaan (sunnuntaina tuli tasan 10 kk täyteen), mistä tulikin kritiikkiä. Sentään lihaskunnossa ei ollut valittamista, koska onhan tuo nyt aikamoinen mötkäle, pelkkää lihasta kun on... Hieman ylimääräistä jännitystä Leelan kanssa tilanteeseen toi myös se, että nyt oli ensimmäistä kertaa havaittavissa, että ehkä ne hormonit alkavat pikkuhiljaa heräillä. Tuomarin edessä kakara malttoi kuitenkin käyttäytyä. Haftassa puolestaan tuntui olevan kaikki vialla, tai ainakin kritiikkiä tuli vähän joka suunnasta. Sertit kyllä saatiin molemmille, mutta kissojen arvostelut eivät olleet liian mairittelevia. Vaikka sen tietää, että kaikki tuomarit eivät tykkää kaikesta ja kiinnittävät huomiota eri asioihin, niin se miten ne asiat ja kritiikin esittää vaikuttavat jo paljon. Valitettavasti tällä kertaa jäi taas hieman sellainen olo, että miksi ihmeessä noissa näyttelyissä ylipäänsä edes käy.
 |
| Viikonlopun saldo |
 |
| Myös Lando oli mukana ♥ |
 |
| Mamman ja Haftan herkkä hetki sturdissa |
Kaikesta huolimatta meidät näkee näyttelyssä seuraavan kerran 16.-17.4 Helsingin Messukeskuksessa, kun Scandinavian Winner Show järjestetään ensimmäistä kertaa Suomessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)