keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kauhistuttava käsituuletin

Hankimme kesän kuumia kissanäyttelyitä silmällä pitäen käsituulettimen - aka Käsi-Ossin - helpottamaan ihmisten oloa. Pienen pattereiden kääntelyn ja vääntelyn jälkeen tuuletin saatiin toimimaan, ja jopas tuo kumma huriseva pieni kapistus kissoja ihmetytti! Ensin sitä tutkailtiin kauempaa silmät suurina ja kohti tulevaa ilmavirtaa kovasti nuuskutellen, kunnes uskaltauduttiin vähän lähemmäs. Tai siis Tiitus uskaltautui, ja aina jopa käppäilemään asti. Hafta sen sijaan piti pientä etäisyyttä vehkeeseen, ja jopa kun mamman sylissä yritettiin tutustua huristimeen vähän lähemmin, tyttöä kauhistutti moinen epäinhimillinen pieni pirun vehje. Tuuletin jätettiinkin hurisemaan pöydälle yksikseen hetkeksi, että Haftakin saisi mahdollisuuden tottua siihen. Samaan aikaan Tiitus tosin yritti hankaloittaa asioita ja päästä aparaattiin käsiksi, kunnes tarpeeksi monen siirtämisen jälkeen antoi asian olla...



Myöhemmin käsituuletinta testatessa se ei ole enää saanut aikaan yhtä suuria tunteita kummassakaan kissassa, joskin Hafta suhtautuu siihen yhä hieman epäilevästi ja näyttää ihmettelevän, miksi mamma moisella itseään kohti hurisuttelee.


Tuuletin oli ensimmäistä kertaa käytössä SUROKin näyttelyssä ja vedimmekin sen avulla ihmisiä magneetin laillla puoleemme. Käsi-Ossi teki työnsä kunniakkaasti, ja saa olla mukana kesän muissakin näyttelyissä.

- H

maanantai 28. heinäkuuta 2014

SUROK 26.7.2014

Lauantain vietimme Haftan kanssa Helsingin Kaapelitehtaalla kissanäyttelyn merkeissä. Näyttelypaikkana Kaapeli oli mukavan tilava, sillä käytävät häkkien välillä olivat leveät, mutta siihen ne hyvät puolet melkein jäivätkin. Aamusta asti näyttelypaikalla oli erittäin kuuma, sillä hallin isot ikkunat ovat suoraan etelään, eikä ilmastoinnista ollut tietoakaan. Iltapäivällä olo oli jo tuskaisa, vaikka ikkunoiden edessä oli ollut koko päivän verhot. Somaleita kuumuus ei kuitenkaan näyttänyt haittaavaan niin pahasti kuin monia muita ja karvaisempia rotuja, mutta siitä huolimatta meillä oli kissan viilennyskeinona yöllä jäädytetyt vesipullot, jotka oli sujautettu Haftan petinä toimivan kangaspussin sisään.


Hafta oli sturdissa heti aamusta asti todella rennosti ja melkein samanlainen rentous jatkui myös tuomarin edessä. Neiti antoi tuomarin pyöritellä itseään rauhassa, ja pöydälläkin neiti malttoi pysyä. Tuomari totesi Haftan olevan kaunis ja lupaava nuori tyttö, ja tällä kertaa tuloksena oli EX1 ja isompi ruusuke kuin edellisellä kerralla!


Haftan lisäksi paikalla oli viisi muuta Amajan-kissaa, joten edustusta oli reippaasti. Meille "uusia" tuttavuuksia olivat kolme kisua I-pentueesta sekä heidän omistajansa. Jännittävintä oli kuitenkin tavata Haftan tuleva sulhanen! Sulhaspoika on jo kuvissa ollut todella suloisen näköinen, mutta luonnossa hän on kyllä oikeasti komea kissa. Haftan ja sulhon välillä havaittiin näyttelypäivän aikana kiihkeitä katseita, jotka jossain vaiheessa tosin yltyivät molemminpuoliseksi suhinaksi... Haftan emo Fadmakin kävi vilkaisemassa miltä nuoriso näyttää. Tapasimme myös muutaman blogin lukijan sekä Somakissin jäseniä kasvotusten. Oli todella kiva saada kasvot nimille ja jutella kissoista oikein kunnolla!


Näyttelystä tarttui mukaan myös pari heräteostosta... Koska A ihastui kauniisiin tassukorvakoruihin, täytyi tasapuolisuuden vuoksi H:nkin saada jotain.


Kotiin tultua Hafta sammui melkein heti, mikä oli Tiituksen mielestä todella tylsää, koska se oli oletettavasti nukkunut koko päivän yksin ollessaan... Seuraavana päivänä Haftakin jaksoi taas leikkiä enemmän, ja saimme otettua "virallisen" ruusukekuvan.


- A ja H

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Uusia kyläpaikkoja

Kuluneen kuun aikana olemme vierailleet parissa uudessa kyläpaikassa kissojen kanssa. Molemmat käynnit olivat onnistuneita, ja kissat saivatkin taas uusia (ja toivottavasti positiivisia) kokemuksia.

 
Ensimmäinen kerta (viileässä) saunassa



Tiitus vain on keksinyt, että julkisissa kulkuvälineissä kuuluu huutaa kurkku suorana, eikä se ole niin miellyttävää kuunneltavaa pojan raspikurkkuäänellä... Siinä sitten omistajatkin yrittävät vain olla tyynesti kuin mikään ei olisi vialla, vaikka kissa huutaa kopassaan kuin kidutettavana olisi. Hafta puolestaan seurailee vain sivusta Tiituksen elämöintiä, eikä normaalisti osallistu siihen ollenkaan, kun maisemiakin voi ihailla.

Poikkeuksellisesti ruokapöydän tuoleillakin sai maata

Seikkailemassa aurinkoisella parvekkeella



Kyläillessä kissojen luonne-erot ovat tulleet selkeästi esille. Samalla tavalla kuin ulkoillessakin, Hafta haluaa päästä kaikkialle ja tutkia kaikki pienimmätkin koloset, kun Tiitus puolestaan yleisen tutkailun jälkeen etsii mukavan lepopaikan ihmisten lähellä. Tokihan Tiituskin on kiinnostunut ympäristöstään, mutta Hafta haluaa seurata myös ikkunoiden ulkopuolista elämää aivan eri tavalla ja itsenäisen luonteensa puolesta sen ei joka hetki tarvitse olla tietoinen muiden menemisistä.

- H ja A

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kissatkin "lenkkeilevät"

Lämpimien kesäsäiden myötä kissojen kanssa on tullut ulkoiltua jonkin verran, ja ulkona onkin paljon kaikkea uutta jännittävää nähtävää ja koettavaa nuorille kissoille: on nähty erikokoisia ja -näköisiä koiria, enemmän tai vähemmän outoja ihmisiä ja liikkumismuotoja (kuten mummo kainalosauvojen kanssa), paljon kaikenlaisia kasveja, ötököitä...

Hafta ja ohitettu koira

Yleensä lenkin alussa Haftaa tuppaa vähän jännittämään, mutta jonkin ajan päästä jännitys laantuu ja muuttuu mielenkiinnoksi ympäröivästä maailmasta. Lisäksi päivästä ja sen hetkisestä neidin mielentilasta riippuen sama asia voi olla joko todella jännittävä tai täysin tylsä ja turhanpäiväinen... Tiitus sen sijaan ottaa lungisti vastaan lähes kaiken eteen tulevan. Kissoilla tuntuu muutenkin olevan hieman erilaiset käsitykset siitä, miten lenkki kuuluisi hoitaa ja mitä siellä tulisi tehdä: Haftan mielestä lenkillä pitäisi seikkailla heinikoissa ja ties missä pusikoissa kaikkea elollista ja liikkuvaa vaanien - kuin kunnon villipedon konsanaan -, kun Tiitus taas tykkää kävellä teitä pitkin maisemia ihaillen.







Omistajana puolestaan on hauska nähdä, miten vastaantulevat ihmiset yleensä alkavat hymyillä, kun näkevät, että nyt ollaankin ulkoilemassa kissojen kanssa. Kun sitten lopulta päästään takaisin kotiin, kuuluu kissojen lenkin jälkeisiin rutiineihin normaalisti jonkinasteinen peseytyminen, syöminen sekä kunnon torkut.

Ulkoilun jälkeen väsyttää
- H

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Pientä uudelleensisustamista

Jokainen lemmikilleen omistautunut ihminen tietää, että sen oman karvakerän vuoksi on valmis tekemään isompia ja pienempiä uhrauksia. Meillä tällainen pienempi uhraus (lähinnä A:n osalta) tarkoitti viimeksi olohuoneen kukkapöydän siivoamista kukista kissojen hyväksi. Kukat siirrettiin keittiöön - vaikka eihän siellä niille tilaa oikein olisi - ja olohuoneeseen kasvien paikalle siirrettiin kissojen peti. Kissat ovat ottaneet paikan heti omakseen, sillä näkymät ulos ovat hyvät ja pikkulintuja on kiva säksättää pedillä istuen. Toki pedissä kelpaa myös nukkua. Mutta niinhän vain se on, että tyytyväinen kissa on yhtä kuin tyytyväinen omistaja.




- H

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Oleilua terassilla

Kun kesä on vihdoin saapunut Suomeenkin, olisi kodin terassilla mukava istuskella kissojen kanssa. Meillä ei kuitenkaan ole tällä hetkellä kissoille mitään ulkohäkkiä, mikä on sekä isäntäväen että todennäköisesti kissojenkin mielestä suuri puute. Meillä oli kuitenkin pari ideaa siitä, kuinka ongelman voisi ratkaista:



Haftan kesäyksiö, koska kahdelle kissalle se on liian pieni. Neiti oli kuitenkin sitä mieltä, että liian vähän neliöitä ja liian huono näkyvyys ulos.


Valjaissa ja narun päässä. Toimii ihan hyvin niin kauan, kunnes kissat ovat kieputtaneet itsensä ihan solmuun, eli parhaimmillaan/pahimmillaan lähes heti. Vaatii myös herkeämätöntä kissan vahtimista, minkä lisäksi vaara menettää oma istumapaikka (tai omat eväät) on huomattava.



Ideoista takaisin elävään elämään, eli käytännössä on siis tultu siihen tulokseen, että oma ulkoiluhäkki kissoille olisi kaikkien osapuolten kannalta se suotavin ja miellyttävin ratkaisu. Vielä kun sellaisen saisi hankittu tai tehtyä...

- H

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Ensimmäiset viralliset kuvat

Haftan ensiesiintyminen näyttelyareenoilla tapahtui toukokuun lopulla Hyvinkäällä (Ery-Syd 25.5.2014), ja siellähän Haftasta otettiin myös ensimmäiset viralliset kuvat. Kuvat tulivat jo aikapäiviä sitten, mutta jostain syystä niitä ei tänne blogiin asti ole saanut/muistanut laittaa. Joka tapauksessa, kuvat onnistuivat hyvin, ja Hafta näyttää niissä upealta! Pikkutytöstä on kasvanut kaunis nuori neiti.

Pöksyt! <3





- H

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kanankauloja ja lampaankorvia

Tiituksen lelunsyönti-into on kasvattanut uhrilukua kahdella, joten meidän oli pakko keksiä jotain uutta luvallista nakerrettavaa. Tiitukselle on aiemmin tarjottu kanankaulaa, joka jäi syömättä liian kovan luun takia. Nyt olikin sitten hyvä aika tarjota kaulaa uudelleen, josko se olisi maistuvampaa. Ja olihan se! Tiitus rupesi heti rouskuttamaan herkkupalaa ja puolustamaan sitä muristen. Täytynee siis alkaa syöttämään kanankauloja hieman useammin.

Saimme myös vinkin, että eläinkaupasta voisi käydä ostamassa kuivattuja siankorvia, joiden pureskelu auttaisi ikenien kutinaan. Koska Tiituksen makumieltymyksistä ei ollut tietoa ja siankorvat olivat älyttömän isoja, pojulle ostettiin yksi lampaankorva. Korva olikin sitten niin herkkua, että se melkein vietiin kädestä.

Tiituksen saamat herkut eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa Haftaa, ainakaan kanankaula. Sitä tarjottiin Haftalle, mutta neiti alentui vain nuuhkaisemaan sitä ja poistumaan paikalta. Myös lampaankorvaa tarjottiin Haftalle ja sitä hieman jopa maisteltiin, mutta syömättä sekin jäi. Ehkä sitten joskus myöhemmin tarjotaan uudelleen, josko neitikin oppisi arvostamaan erilaisia makuelämyksiä.

Herkullista lampaankorvaa!

"Öh..?"

"Miks toi tota haluaa syödä?"

"Saisinkos mä jotain muuta, kiitos!"

"Kyllä maistui, nam!"


- A

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Viikonloppu ilman isäntäväkeä

Isäntäväki oli viikonloppuna hakemassa Haftan emolle Tallinnasta International Champion-titteliin vaadittavaa viimeistä sertiä (joka saatiin: onnea Fadma!), ja kissat jäivät siksi aikaa kotiin mummin hellään huomaan. Ohjeiksi jätettiin A4-kokoinen lappu, joka käsitteli suurimmaksi osaksi kissojen ruokintaa... Kun hoitotäti pääsi perjantaina kissojen luo, kumpikin kissa oli ovella vastassa, eikä minkäänlaisesta aristamisesta tai jännittämisestä ollut merkkejä. Viikonloppu sujuikin ongelmitta, ja kisut saivat paljon rakkautta sekä hellimistä osakseen. Ihmetystä herätti näiden kissojen sosiaalisuus, eikä minnekään kuulemma päässyt ilman, ettei vähintään toinen olisi seurannut katseellaan tai tassuttanut perässä. Isäntäväkeähän tämä sosiaalisuus ei enää ihmetytä, mutta varmasti hieman etäisempiin maatiaisiin tottuneelle se voi olla pienoinen kulttuurishokki, kun edes vessassa ei saa käydä rauhassa. Vastalahjaksi huolenpidosta ja hoidosta Tiitus tarjosi (tyypilliseen tapaansa) omaisuudentuhoyrityksiä ja Hafta ensimmäisen kiiman.

Heti tutkimassa vieraat tavarat

Niin, meillä on nyt sitten teini-ikäinen talossa. Haftan ensimmäinen juoksu tuli varsin aikaisessa vaiheessa, sillä neiti on kuitenkin vasta 7,5 kk ikäinen. Normaalisti Amajan-kissoilla on myös ollut kesätauko, joten Hafta on selvästi saanut vaikutteita isänsä puolelta. Oli siis varsin suuri yllätys, kun lauantaina arvostelun alkamista odotellessa H sai tekstarin, jossa Haftan kiimasta ilmoitettiin. Siellä sitten Tallinnan päässä ihmeteltiin tilannetta ja päiviteltiin, että miten ja miksi juuri nyt, kun isäntäväki on reissussa. Kiima ei kuulemma ollut kovin voimakas eikä se kestänyt montaa päivää, joten isäntäväki ei vielä päässyt sitä todistamaan. Nyt sitten odotetaan tytön seuraavaa kiimaa, jotta näemme kuinka usein se toistuu. Hafta täytyy oletettavasti kuitenkin pistää pillereille, koska sen tuleva sulhanen on vielä hieman liian nuori jatkamaan sukua, kuten myös Hafta itsekin.

Tuliaisina Tallinnasta toimme uuden pesän kissoille. Hafta tykästyi pesäpetiin heti, mutta tällä hetkellä peti on vielä valitettavasti piilossa, koska se on juuri sopivan pehmeä, että Tiitus haluaa syödä sen. Tiituksen syönti-into johtuu oletettavasti puhkeavista poskihampaista, joten pesä tulee täyteen käyttöön hampaiden kasvettua ja pureskelu-/syönti-innon (toivottavasti) laannuttua.


- A ja H