Tiitus teki sen taas

Tällä kertaa syyllinen oli selvä. Tiituksen tämänhetkinen lempipallo oli joutunut pesukoneen taakse ja Tiitus päätti noutaa sen. Noh, Tiitus ei tainnut muistaa, että edelliselläkään kerralla se ei päässyt kiipelistä omin avuin pois. Onneksi ihmisväki tajusi edellistä kertaa nopeammin, että nyt on taas kissa kiipelissä.

Syyllinen

  

- A

Tipu-tv

Meilläkin ollaan aktiivisia tipu-tv:n katsojia, varsinkin Hafta. Koska Tiitus tykkää oikeastaan katsella ikkunasta vain isoja autoja, jotka ajavat parkkipaikalla, olkoon tämä postaus Haftasta.

Meillä on mahdollisuus katsoa tipu-tv:tä kolmesta ikkunasta, kahteen suuntaan. Makkarin ja olkkarin ikkunasta näkee hyvin pikkutiput ikkunan edessä olevissa puissa ja maanrajan pusikoissa. Niille säksätetään. Keittiön ikkunasta näkee puolestaan puuhun, jossa mustarastaat istuskelevat usein. Välillä talipalloa tulee nokkimaan jopa harakka! Niillekin säksätetään.

Haftaa saa välillä kyttäysapua

Mustarastaat puussa

Joskus kuitenkin tavalliset linnut alkavat kyllästyttämään. Silloin turvaudutaan trooppisiin tipuihin ihan oikeasta tv:stä. Hafta on katsellut innoissaan kolibreja. Sitä ei voi tietää viehättikö Haftaa kolibreissa enemmän äkkinäiset liikkeet vai koreat värit, tiput olivat nimittäin silloinkin mielenkiintoisia, kun ne sukivat itseään oksalla.

Tipuja tv:ssä

- A

Talviulkoilua

Kauniit talvipäivät jokin aika sitten innostivat meitä ulkoiluttamaan myös kissoja. Lumi tassujen alla tuo kuitenkin hiukan muutosta tavalliseen arkeen.

Haftan reaktio lumeen oli nopea päättäväinen kiiruhtaminen kohti kotia. Lumi oli kylmää ja siitä pääsee nopeiten eroon juoksemalla kotiin. Hafta ei kuitenkaan päässyt niin helpolla, vaan se joutui kulkemaan hangessa pariin otteeseen. Haftan ilme kertoo varmasti kaiken.

Päättäväisesti kohti kotia

Tiitus olikin sitten taas aivan toista maata. Tiituksen kun laski hankeen, poika lamaantui täysin. Tai ei aivan täysin, sillä herran äänijänteet toimivat täysin normaalilla tasolla. Tiitus oli todellinen neito hädässä. Se huusi aluksi hellästi ja kun kukaan ei tullut pelastamaan, herra huusi hieman kovempaa. Jos kissan lähelle meni, herra yritti kiivetä syliin.

Päättäväisesti paikoillaan

Kuten ei Haftaa, ei Tiitustakaan päästetty helpolla. Herraa yritettiin houkutella eteenpäin kisuttelemalla, pusuttelemalla, tökkimällä ja uhkailemalla. Loppujen lopuksi edes kiskominen ei auttanut, sillä Tiitus olisi mielummin kaatunut kumoon kuin liikuttanut etutassujaan. Ratkaisimme ongelman polun avulla. H kulki kissan edellä tampaten lumeen polkua ja silloin Tiitus suostui vihdoin kulkemaan. Olihan sitä sitten kuitenkin testattava mitä tapahtuu, jos polku loppuu. Tiitus pällisteli hetken koskematonta lunta, kääntyi ympäri ja lähti kulkemaan polkua tulosuuntaan. Jotta Tiitus pääsi pois hangesta, sille oli tampattava polku koko matkalle. No, tiedetäänpähän nyt ainakin, että jos Tiituksen halutaan talvella pysyvän yhdessä paikassa, niin senkun vaan tampataan pieni aitaus lumihankeen ja volá, kissa pysyy siellä!

Polkua yhteen suuntaan...

...ja sitten toiseen

Polulla

- A

Pentuvalmisteluja

Hyvää ystävänpäivää!

Kuten monet varmasti jo tietävätkin, Hafta on meillä sijoituksessa eli sillä on tarkoitus teettää pennut. Olemme jo pikkuhiljaa alkaneet valmistautua tulevaan astutukseen, ja yksi tärkeimmistä asioista on hankittu, eli pentupesä! Meillä tulee olemaan käytössä Royal Caninin sturdi, jonka saa kätevästi auki sekä sivusta että päältä.

Kaikkein suloisin asia kyseisessä pesässä on kuitenkin se, että Hafta on itse viettänyt oman pentuaikansa siinä. Saimme pesän siis Haftan lapsuudenkodista, ja nyt se tulee olemaan seuraavan sukupolven käytössä. Kun avasimme sturdin ensimmäisen kerran, se sai osakseen valtaisat nuuhkuttelut. Pesää kierrettiin ympäri moneen kertaan sekä sisä- että ulkopuolelta. Muistuttikohan pesän hajut Haftaa omista pentuajoista ja sisaruksista, Fadma-emon hellästä huolenpidosta ja Voukki-tädin elämänopeista?

Pentupuuhien edistymiseen tuli eilen sysäys, kun Hafta päätti aloittaa ensimmäisen juoksunsa e-pillereiden lopettamisen jälkeen. Viikonloppu tulee siis kulumaan kissoja kyttäämällä ja huonoilla yöunilla. Nyt suunnitelmissa on seuraavan juoksun odotus ja toivottavasti onnistuneet treffit sulhon kanssa. Vielä ei tosin uskalla luvata, koska pentujen pitäisi olla maailmassa, eikä vähiten siksi, että tuleva nuoripari koostuu kahdesta ensikertalaisesta.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä tulee Tiitus! Tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Tiitus tuli kotiin. Kissoille ostettiin ystävänpäiväksi herkkuruokaa, jolla juhlistetaan samalla Tiituksen vuosipäivää.

- A

Haaste

Saimme Kas Kissaa! -blogista viiden kysymyksen haasteen. Koska H ei ole niin innostunut haasteista kuin A, niin kaikki vastaukset koskevat nyt sitten A:ta.

1. Oliko sinulla lapsena lemppariunilelua? Jos oli, millainen ja mikä sen nimi oli?
- Lempparilelu pienenä oli sinipotkupukuinen, tyynyn päällä nukkuva nalle nimeltä Nallukka. Jostain syystä leikkasin tyynyn pois nallelta. Nallukka oli aina unikaverina kotona ja reissussa. Luulin, että Nallukka on säilössä äidilläni, mutta en löytänyt nallea mistään, jotta olisin saanut sen kuvattua. Pelkkä tyyny, jonka luulin kadonneen, löytyi. Joku päivä, kun on aikaa, täytyy koota etsintäpartio, jotta Nallukka löytyisi.

Tiitus otti Nallukan paikan

2. Mistä teostasi/saavutuksestasi olet ylpeä?
- Yliopistoon opiskelemaan pääsy on varsin hyvä saavutus. Se tosin olisi vielä parempi, jos jonkun tutkinnon saisi jossain vaiheessa aikaiseksi.

3. Jos ajassa matkustaminen olisi mahdollista, missä ajassa vierailisit?
- Vierailisin 1700-luvulla. Ah, niitä vaatteita! Tosin korsetissa pyörtyminen ei ehkä olisi kaikkein kivoin kokemus. Wanhojentanssimekkoni sai runsaasti vaikutteita kyseiseltä ajalta.

4.  Mikä elokuva on saanut sinut itkemään eniten?
- Olen itkenyt varsin useaa leffaa katsoessa... Runsain itku on varmaan tullut vuoden 2012 Les Misérablesia katsoessa, tosin siinä taustalla taisi olla muutenkin hiukan itkuinen olo. Pisin itku on tullut Kuninkaan paluuta ensimmäistä kertaa katsoessa, kun itkin käytännossä elokuvan viimeisen tunnin ajan.

Tiitus myöntää katsovansa nyyhkyleffoja

Hafta ei itke, vaikka katsoo Kuninkaan paluuta

5. Mikä on sitkein korvamatolaulusi ts. mikä laulu jää soimaan päähäsi pahiten?
- Ei ole mitään tiettyä. Kaikki käy mainoslauluista klassiseen musiikkiin. Viimeksi päässä on soinut Oopperan kummitus.

Haaste on tainnut kiertää jo kaikilla blogituttavillani. Jos joku on kuitenkin jäänyt paitsi ja haluaa ottaa osaa, niin ole hyvä. Voit vastata näihin kysymyksiin tai voin keksiä uudet.

- A

Vuosipäivä ja 100. postaus!

Kyllä, siitä on kulunut jo vuosi, kun kävimme hakemassa Haftan kotiin pimeänä helmikuisena talvi-iltana. Sen jälkeen ei ole enää koskaan joutunut olemaan yksin (tai saanut). Hafta on valloittanut mammansa täysin ihanalla ja rakastavalla luonteellaan sekä kauniilla ulkonäöllään. Kun suuret smaragdisilmät katsovat kohti ja kehräys alkaa kuulua, on sielu myyty. Toki neiti osaa olla välillä vähän Neiti, mutta se ei pahenna kissaa tippaakaan, päinvastoin.

Neiti vuosi sitten

Haftan kasvattaja kävi kylässä, ja toi neidin ansaitseman Champion-pokaalin (kiitokset myös Somakiss ry). Se on hieno! Lisäksi Hafta sai upean ison Champion-ruusukkeenkin, mikä tuli kotiväelle täytenä (mutta erittäin iloisena) yllätyksenä! Niiden kanssa kelpaa kyllä poseerata!

Neiti nyt

Myös blogin perustamisesta on kulunut tasan vuosi ja samalla tämä on blogin 100. postaus. Alun alkujaan blogi perustettiin omaksi iloksi, jotta kissojen kaikki kommellukset muistettaisiin vielä myöhemminkin. On se kuitenkin pakko myöntää, että kommentteja on kiva saada, vaikka aluksi niitä hiukan kauhistelikin.

Tässä tasapuolisuuden nimissä myös Tiituksesta komea kuva, vaikka Tiituksen kotiintulon vuosipäivä onkin vasta ensi viikolla.

- H ja A

Soittakaa palokunta!

Katselimme lauantai-iltana rauhassa televisiota ja Hafta oli nukkumassa makkarissa. Tiitus puuhaili jotain vessassa, äänistä päätellen hakkasi hiekkiksen lapiota pesukoneen kylkeen.

Vessan kolinaa oli jatkunut ainakin kymmenen minuuttia, kun rupesimme ihmettelemään, että minkä takia se lapion hakkaaminen nyt on niin kivaa. Vessassa  ei kuitenkaan näkynyt kissan kissaa, joten Tiitusta haettiin makkarista. Sieltä ei löytynyt kuin nukkuva Hafta. Vessasta kuului taas kolinaa, joten pakko Tiituksen oli siellä olla.

Vessassa ei kuitenkaan ollut kissaa näkyvissä ja ainoa paikka missä vessassa voi olla piilossa, on pesukoneen takana. Sieltä Tiitus sitten löytyikin, raukkaparka oli jumissa. Tiitus ei ole koskaan aikaisemmin osoittanut mielenkiintoa pesukoneen takusta kohtaan eikä meillä ole mitään tietoa kuinka Tiitus on sinne päätynyt. Siellä herra nyt kuitenkin oli ja äänistä päätellen oli ollut jo hetken aikaa. Tiitus rauhoittui ja lopetti kolistelun, kun pelastuspartio saapui paikalle, mutta hyvän bloggarin tavoin otimme kuvia todistusaineistoksi ennen pelastusoperaatioon ryhtymistä.

Jumissa

Haftakin kävi ihmettelemässä Tiitusta kiipelissä

Tiitus oli hankala pelastettava, sillä kun Tiitusta yritti nostaa, se rentoutui (tapansa mukaan) täysin: kun H yritti ujuttaa kättään herran alle, Tiitus vain rentoutui ja lösähti pehvalleen. Yritä sinne sitten ujuttaa mitään alle... Yhtenä vaihtoehtoja oli siirtää hiukan tavaroita syrjään ja vetää Tiitus patterin alta, mutta lösähtänyt Tiitus ei ollut optimaalisessa asennossa. Eikä kyllä olla täysin varmoja, olisiko herra muutenkaan mahtunut sitä kautta. Lopulta päädyimme siihen, että kissa on joko nostettava niskavilloista tai siirrettävä koko pesukone, joka vaatisi myös tavaroita täynnä olevan korkean hyllykön siirtämistä. Päädyimme niskavilloihin, sillä Tiitus on vielä sen verran kevyt, että niskasta uskaltaa nostaa hiukan, että toisellakin kädellä saa otettua kissasta kiinni.

Kuvassa näkyvä koipi on takajalka

Niinpä Tiitus saatiin lopulta pois pesukoneen takaa ilman palokunnan apua. Kissa selvisi ilman vaurioita ja omistajat saivat taas ihmetellä kyseisen kissan edesottamuksia. Tiituksen kanssa elämä ei käy tylsäksi!

Tiitukselle ei jäänyt traumoja tapahtuneesta

- A

Lazy Sunday

Aamulla nukutaan pitkään mamman vieressä

Sitten juodaan aamusumpit rauhassa...

...ja luetaan päivän lehti

Loppupäivä löhötään sohvalla