torstai 31. joulukuuta 2015

Meidän joulu

Joulu tuli ja meni, mutta voisihan siitä kertoa hieman näin jälkikäteenkin. Eli, vietimme joulua H:n äidin luona, minne lähdimme autokyydillä aattoaamuna. Onneksi olimme saaneet auton lainaan, sillä vain hullu lähtisi liikkeelle julkisilla kulkupeleillä kolmen kissan, niiden tarvitsemien tavaroiden ja muiden jouluna tarvittavien kamojen kanssa. Automatka sujui yllättävän hiljaisissa merkeissä Leelan ja Tiituksen ollessa hiljaa. Olimme varautuneet siihen, että auto täyttyy kahden punaisen huudoista, mutta alkumatkaa lukuunottamatta kissat olivat rauhassa.

Perille päästyämme kaikki kissat viettivät hetken jos toisenkin pinkoen häntä pystyssä ympäri asuntoa, jossa aikuiset olivat käyneet viimeksi vuosi sitten ja Leela ei ikinä. Jännittävintä oli päästä käymään lasitetulla parvekkeella, jossa oli hiukan kylmä, mutta kuitenkin sen verran jännät maisemat, että viileys ei haitannut. Varsinkin Leela ihastui parvekkeella oloon ja vietti siellä aina aikaa oven ollessa auki, ja yleensä siinä vaiheessa, kun ovea oltiin sulkemassa, pikkuneiti tunki äkkiä ulos estääkseen sen.




Hafta raukka oli alkuillan varsin hermostunut, kun päiväuniaika oli ollut ja mennyt. Punaiset riehuivat innoissaan, joten Hafta ei oikein saanut omaa rauhaa, vaikka uni painoi jo silmässä. Jossain vaiheessa Haftalle rakennettiin suojaisa pesä Tiituksen kuljetuskoppaan, johon punaisilla ei ollut mitään asiaa. Päiväunten jälkeen Haftakin oli paremmalla mielellä ja malttoi keskittyä muuhunkin kuin vain kavereille sähisemiseen, ja ilta menikin vallan rennosti.


Normaalisti Tiitus ja Leela nukkuvat eri huoneissa, sillä jos kissat ovat yhdessä illalla, kukaan ei kykene nukkumaan. Kyläillessä kissoja ei voinut erottaa yöksi, joten jo illalla oli ruvettava valmstautumaan henkisesti vähäuniseen yöhön. Hiukan ennen valojen sammuttamista alkoikin odotettu ralli. Punaiset juoksivat ympäri asuntoa sekä hyppivät pöydillä ja hyllyissä toisiaan villiten. Sängystä oli noustava useaan kertaan tekemään pelastusreissuja tiettyjen kasvien ja koriste-esineiden takia. Onneksi tällä kertaa Haftan annettiin nukkua rauhassa ja lopulta myös ihmisväki sai unen päästä kiinni.


Mamin vieressä on kivempi nukkua

Myös joulupäivä vietettiin H:n äidillä. Kissat olivat saaneet purkaa jänskätyksen ja ylimääräisen energian aattona, joten joulupäivä sujui leppoisammissa merkeissä. Tytöt tykkäsivät torkkua sohvalla, kun taas Tiitus leikki talon isäntää nojatuolissa. Illalla kaikki kamat ja kissat pakattiin jälleen autoon, ja kotimatka alkoi yllättäen taas hiljaisuudessa. Kotiin päästyä kissat tepsuttelivat hetken ympäriinsä, kunnes koitti taas ruoka- ja uniaika.

Talon mies

Meidän väki toivottaa kaikille myös hyvää uutta vuotta!

torstai 24. joulukuuta 2015

24. luukku




Hafta, Leela, Tiitus ja ihmisväki toivottavat kaikille rauhallista joulunaikaa!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

perjantai 18. joulukuuta 2015

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

16. luukku: RuRok 13.12.2015

Tämän vuoden viimeinen näyttely oli sunnuntaina Karkkilassa. Tälläkin kerralla oli aikainen lähtö aamulla, väsyneet kissat ja ihmiset sekä maukukonsertti autossa Leelan toimesta. Matkalla koimme myös ensilumen.

Kahden kissan kanssa saa jännittää sitä, että meneekö arvostelut päällekäin, mutta nyt molemmat tytöt olivat samalla tuomarilla, joten ihmisväen ei tarvinnut huolestua. Meidän täytyi kyllä hieman suunnitella kissojen viemisiä ja tuomisia tuomarille, sillä mukana oli myös Lando, jonka H esitti. Vaikka Lando oli hieman järkyttynyt kaikista tuntemattomista ihmisistä, poika jaksoi kuitenkin tsempata koko päivän hienosti ja käyttäytyä hyvin tuomarin edessä. Jännitystä Leelan osallistumismahdollisuuksiin puolestaan toi karvaton laikku neidin korvassa, joka oli seurausta hiukan turhan rajuista leikeistä Tiituksen kanssa alkuviikosta.


Tuomaroinnin edetessä totesimme, että tällä kerralla meidän ei kannattanut odottaa erityisen paljon menestystä, sillä tuomari ei selvästikään ollut (aby)somppujen ystävä. Tuomari ei myöskään käsitellyt kissoja kovinkaan hyvin ja varmoin ottein, mihin sitten etenkin porukan tytöt reagoivat selvästi. Vaikka Hafta osoitti mielipiteensä sähisemällä ja murisemalla tuomarille (mitä neiti tekee vain silloin, kun tuomari ei miellytä) ja tuomarinpöydän takana istunut assarikin epäilytti kissankorvineen, kaikki kuitenkin saivat sertinsä ja Ex1:sensä mitä tultiinkin hakemaan, joten ei näyttelyyn sen osalta voinut olla pettynyt.  Arvostelun jälkeen kissat saivatkin sitten torkkua loppupäivän sturdeissa ja esiintyä katselijoille. Moni pysähtyi varsinkin Landon kohdalla, mikä ei ole mikään ihme, sillä Landosta on kasvanut komea nuorimies, jolla on aivan äitinsä silmät.


Haftalla oli palkintojen osalta hyvä päivä, sillä sertiruusukkeen lisäksi neiti sai kasvattajalta Fifen International Champion-ruusukkeen ja Somakissin IC-pokaalin. Leela raukka jäi tyhjin käsin, sillä ruusukkeet olivat maksullisia ja Ex1-ruusukkeet olivat sen verran tylsiä, ettei semmoisesta viitsinyt maksaa.



Kotipoika Tiituskin sai tällä kertaa ihan ikiomia tuliaisia, sillä näyttelystä löytyi herralle hienon värinen fleecehuopa.



sunnuntai 13. joulukuuta 2015

13. luukku

Kissat järjestivät alkuviikosta protestin; joulua tässä pitäisi jo juhlia, ei halloweenia!


perjantai 11. joulukuuta 2015

tiistai 8. joulukuuta 2015

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

perjantai 4. joulukuuta 2015

torstai 3. joulukuuta 2015

3. luukku

Epäselvää on, onko Leela piilossa tontuilta vai vaanimassa niitä

tiistai 1. joulukuuta 2015

1. luukku

Joulukalenterien ensimmäiset luukut on avattu, mutta missä on kissojen kalenteri?

Tiituskin haaveilee omasta kalenterista

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Videoilahdutus

Leela on varsin ahne pikkutyttö eikä oikein jaksaisi odottaa ruuan saamista. Leelan innokkuudesta syntyi todella söpö tapa, joka toistuu usein ennen ruuan saamista.


Hafta puolestaan haluaa ilahduttaa kaikkia tuttuja, joilla on ollut viime aikoina vaikeaa syystä tai toisesta.


tiistai 24. marraskuuta 2015

Tytöt Tallinnassa, 20.-22.11.2015

Perjantaina koitti meidän tyttöjen ensimmäinen ulkomaanmatka, joka suuntautui Suomenlahden toiselle puolelle Tallinnaan. Matkan syynä oli virolaisen Felix-kissayhdistyksen järjestämä kissanäyttely. Saavuttaakseen International Champion-tittelin, kissa tarvitsee kolme sertiä vähintään kahdesta eri maasta. Ennen matkaa Haftalla oli jo kaksi sertiä Suomesta, joten ulkomaanmatka oli neidille pakollinen sertijumin takia. Leela lähti mukaan kartuttamaan kokemusta, kun Tiitus puolestaan jäi kotiin H:n äidin huomaan.

Matkan ensimmäinen haaste oli satamaan pääseminen kaiken sen tavaran kanssa, mitä kahden kissan ja ihmisen viikonlopun näyttelymatkaan tarvitaan mukaan. Onneksi saimme kyydin satamaan, joten tavaramäärän kuljettamisesta ei tullut ongelmaa. Otimme matkalla mukaan myös Haftan serkun Klaran sekä hänen sijoitusmammansa. Olimme varanneet paikat kissanäyttelymatkoja järjestävän bussifirman, King Toursin, kautta, jonka kyytiin hyppäsimme satamassa. Matkaan sisältyi laivamatkat, kuljetukset hotellin ja näyttelypaikan välillä sekä lyhyt reissu paikalliseen ostoskeskukseen. Kissat matkaisivat laivan autokannella bussissa ihmisten jännätessä ylemmillä kansilla kissojen pärjäämistä. Koska bussifirma järjestää myös koiranäyttelymatkoja, bussissa osa penkeistä oli korvattu häkeillä, joihin kissojen kuljetuskopat laitettiin. Tämä rauhoitti omistajien mieltä, Hafta kun on jo kerran syönyt tiensä ulos kuljetuskassista... Ensimmäinen laivamatka Tallinnan suuntaan oli paljon jännittävämpi kuin kotiintulomatka, sillä kissat eivätkä ihmiset tienneet millainen matka oli odotettavissa. Ihmiset kulkivat laivaan jalan terminaalin kautta kissojen matkustaessa bussissa, ja kun kissoja oltiin jättämässä bussiin bussikuskin huomaan ensimmäisen kerran, päästi Hafta viime hetkellä sydäntäsärkevän maukaisun. H olikin varsin jännittynyt koko laivamatkan ajan ja hermoili huolehtivan äidin tavoin lastensa pärjäämisestä. Tallinnan päässä laivasta päästyämme hakeuduimme takaisin bussiin, ja siellä meitä odotti todennäköisesti koko laivamatkan ajan tyytyväisenä torkkuneet kissat, joten oletettavasti kissat pärjäsivät laivamatkan paljon paremmin kuin omistajansa...

Hotellimme sijaitsi selvästi keskustan ulkopuolella, mutta silti suht lähellä näyttelypaikkaa. Hotelli ei ollut saanut netissä liian mairittelevia arvosteluja, joten huoneen kunto yllätti todella positiivisesti. Paikat olivat siistit ja huoneessa ei ollut oikeastaan mitään koloja tai vaarallisia paikkoja kissoille. Perjantaina pystyimmekin jättämään kissat hotellille viettämään aikaa keskenään, kun itse lähdimme syömään erittäin maukasta illallista kasvattajan kanssa ja nauttimaan hyvästä seurasta.

Sopiva makoilupatteri loi kotoista tunnelmaa
Leela oli piilossa

Kylppärin lavuaaritaso oli ISO!
Haftan mielestä virolainen kraanavesi oli jännempää kuin suomalainen


Lauantaina oli aikainen herätys, sillä meidän oli tarkoitus olla näyttelypaikalla heti ilmoittautumisen alettua. Vaikka unet olivatkin jääneet huonekunnallamme hieman vähäisiksi edellisenä yönä, kukaan ei ollut erityisen känkkäränkkänä. Näyttelypaikalle ja sturdeihin päästyään kissat saivat aamupalan ja sitten vain odoteltiin arvostelujen alkamista. Somaleiden arvostelut ovat aina varsin myöhään, sillä tuomarit käyvät arvostelemiaan rotuja läpi aakkosjärjestyksessä, joten meillä oli aikaa käydä ottamassa Leelasta viralliset valokuvatkin ennen lauantain arvosteluja.

Rentona

Leela leivoskelee normaaliin tapaansa
Hafta pääsi arvosteluun ennen Leelaa ja tuomari tykkäsi neidistä todella paljon. Varsinkin Haftan kauniit vihreät silmät ja hyvin laitettu turkki saivat kehuja. Tuomari antoi Haftalle sertin, mikä tarkoitti, että Hafta valmistui International Championiksi! Hafta pääsi myös tp-valintoihin, mutta tuomarin parhaaksi Haftaa ei valittu. Kisa oli erittäin tiukka, mutta valinta osui tällä kertaa saman kasvattajan Gigi-abessinialaiseen, joten ei siinä kauhean pettynyt voinut olla. Tuomari taisi olla hiukan enemmän aby-ihminen, ja onhan Gigi vanhempi ja kehittyneempi kuin Hafta. 

Hafta ja iloinen H tp-valinnassa

Leela arvosteltiin toisella tuomarilla Klaran jälkeen. Tuomarin ensimmäinen kommentti Leelalle oli ihastunut "am I cute or am I cute?". Vaikka Leela on puoli vuotta Klaraa nuorempi, on neiti mennyt painossa Klaran ohi. Tuomarin ilme olikin näkemisen arvoinen, kun hän otti pentuluokassa kilpailevan pikkuneidin ensimmäisen kerran käsiinsä. Alku"järkytyksen" jälkeen alkoivat kehut, ja  Leelan hyvänmuotoinen pää, upea väri ja iso koko olivat neidin parhaimpia puolia. Myös Leela pyörähti tp-valinnoissa häviten upealle venäjänsinispennulle, joka sitten olikin III-kategorian paras kissa (Best of best) ja koko näyttely toiseksi paras kissa.



Toisena yönä nukuttiin hiukan paremmin kuin ensimmäisenä, ja sunnuntaina herättiin rännästä sohjoiseen maisemaan. Näyttelypaikalle lähdettiin taas aikaisin, joten varsin paljon odottelua oli luvassa. Leela jatkoi tietenkin pentuluokassa lauantain tapaan, mutta Hafta siirtyi sunnuntaille korkeampaan luokkaan keräämään CAGCIB-sertejä Grand International Champion-titteliä varten. Ennen arvostelujen alkua Leela sai valjastella hetken näyttelypaikalla, jotta ylimääräinen energia purkautuisi jossain muualla kuin tuomarin pöydällä. Leela tutki reippaasti ympäristöä ja olisi mielellään maistellut kaikkea mahdollista ympärillään penkeistä mainosjulisteisiin, mutta Leelan suureksi pettymykseksi kaikki tämänkaltainen kiva kiellettiin. Sunnuntain valjastelusta ja lauantain valokuvauksesta pyrittiin saamaan myös se hyöty, ettei Leela olisi samanlainen tuhatjalkainen kuin kolme viikkoa sitten Hartolan näyttelyssä, ja onneksi mahdoton tuhatjalkainen ei ilmestynytkään paikalle.




Haftan tuomarointi oli taas ennen Leelaa, ja vanhempi neito sai varsin samanlaisia kommentteja kuin lauantainakin, ja oli tuomari ottamassa Haftaa mukaan kotiinsakin. Hafta oli mukavan rento pöydällä, vaikka diivaksi kuvailtiinkin, ja serti tuli heittämällä sekä kutsu tp-valintoihin. Jännitystä päivään toi se, että Haftan tp-kisa oli samaan aikaan Leelan tuomaroinnin kanssa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että A joutui tositoimiin ensimmäistä kertaa näyttelyssä ja kantoi Haftan tp-valinnassa. Hafta venkosi enemmän kuin H:n käsissä, mikä varmasti johtui osittain siitä, että A:ta jännitti varsin paljon. Tilanteesta kuitenkin selvittiin kissan ja ihmisen antaessa toisilleen tukea, vaikka tuomari valitsikin toisen kissan paneeliin.


Sunnuntaiksi vaihtuneen tuomarin reaktio Leelan painoon oli samanlainen kuin lauantaisenkin tuomarin, eli hyvin yllättynyt ja suorastaan hämmentynyt. Kuten Haftankin, myös Leelan tapauksessa kommentit olivat varsin samanlaisia kuin edellisenä päivänä tuomarin kehuessa etenkin kokoa ja turkkia, mutta tp-valinnassa tuli kuitenkin häviö söpölle palleroiselle brittipennulle. Tuomarin kommenteista päätellen hän kai olisi odottanut Leelan olevan vähemmän pentumainen painon ja lihaksikkuuden takia, vaikka kyllähän pentu nyt vielä pennulta puolivuotiaana näyttää.


Voittajat unisina
Pääsimme lähtemään näyttelypaikalta hyvissä ajoin ennen laivan lähtöaikaa, ja kuten tulomatkallakin, kissat jätettiin bussiin ja laivaan noustiin jalan. Tällä kertaa eronhetki oli kuitenkin helpompi, koska tulomatka oli sujunut ongelmitta. Ihmisväki viettikin laivamatkan kuohuvan ääressä kilistellen onnistuneelle näyttelyreissulle, kahdelle uudelle IC:lle (Klara valmistui sunnuntaina) ja yleisesti Amajan-kissojen hyvälle menestykselle.


Kotisatamassa meillä oli kyyti odottamassa, ja pitkän viikonlopun päätteeksi väsynyt matkaseurue pääsi mukavasti kotiin nepalilaisen ravintolan kautta.