keskiviikko 26. elokuuta 2015

Talouden suurin pentu

Kun odotimme kissanpentuja syntyväksi, yksi jännitetty asia oli se, kuinka Tiitus suhtautuu pentuihin. Tiituksen pentusuhde ei kuitenkaan ollut millään tavalla ongelmallinen, vaan Tiitus osoittautui oikein hyväksi enosedäksi. Samalla meille kuitenkin paljastui, että Tiitus on jäänyt henkisesti kuuden viikon ikäisen pennun tasolle. Tähän johtopäätökseen tulimme, koska oikeiden pentujen ollessa kuusiviikkoisia, Tiitus käyttäytyi täysin samalla tavalla. Viikko tästä eteenpäin, ja Tiitus oli jo jäänyt pentujen kehityksen alapuollelle. Meille on kertynyt myös todistusaineistoa Tiituksen pentumaisuudesta.

Kun pentupesä saatiin pystytettyä, Tiitus oli ensimmäisenä paikalla tutustumassa.

Pennuille ostettiin kiipeilypuu, johon Tiitus kiipesi jo ennen sen paikalleenlaittamista

Tiitus on intohimoinen vauvaruuan ystävä. Näillä "pikkukivillä" höystettynä Tiitukselle kelpaa mikä tahansa ruoka.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Kuulumisia viikolta

Meillä on ollut menneellä viikkolla hieman kiireitä, joten blogin päivitys ei ole ollut ensimmäisenä tehtävälistalla. Lisäongelmia aiheutti myös se, kun perheen herrasmies päätti syödä läppärin virtajohtoon tuuletusaukon, minkä seurauksena koneen lataus kävi mahdottomaksi. Lainapiuhan avulla homma on kuitenkin taas saatu toimimaan, joten bloginkin päivittämiseen on taas mahdollisuus.




Kuluneen viikon aikana elämä on rullannut tavalliseen tapaan, tosin varsin hiljaista on ollut Ludon ja Landon lähdettyä. Meillä on leikitty, söpöstelty, ulkoiltu ja kalastettu, ja on sitä välillä maltettu nukkuakin. Olemme käyneet valjastelemassa Haftan ja Tiituksen kanssa, ja Leelan valjasharjoittelu on aloitettu pentuvaljailla. Emme ole vielä uskaltaneet lähteä Leelan kanssa ulos valjaat päällä, mutta lämpiminä päivinä Leela on päässyt Haftan kanssa Catcatraziin. Siellä tytöt ovat olleet yhdessä ja tuijotelleet pikkulintuja.




Lämpiminä päivinä on myös ollut kiva viilentyä keittiössä sijaitsevan lammen rannalla käppäillen kalaa. Tiitus hengaili mukana vain katsojana, mutta sompputytöt kastoivat tassunsa. Haftalle tarjottiin kalastettavaa kalkkunaleikkeleen muodossa, sillä robokala ei jaksa paljoa enää kiinnostaa, kun taas Leelan mielestä paikallaan pysyvät leikkeleet olivat tylsiä ja Rauno paljon mielenkiintoisempi.











- A

tiistai 4. elokuuta 2015

Mutta mitä kävi Leelalle?



Nyt kun molemmat pojat ovat lähteneet uusiin koteihinsa, on jäljellä enää Leela. Leelan lähtöä tai kotimatkaa ei kuitenkaan tarvitse jännittää, sillä onneksemme voimme todeta, että Leela on jo kotonaan, siellä, missä tulee elämään koko elämänsä. Leela siis jää H:n toiseksi sompputytöksi, äitinsä iloksi ja Tiituksen kauhuksi. Emme ole aiemmin juurikaan mainostaneet asiaa tai tuoneet sitä erityisemmin esille, koska kaikki pennut ovat olleet meille aivan yhtä tärkeitä, tasavertaisia ja rakkaita riippumatta siitä, missä he tulevat asumaan ja elämään luovutusiän jälkeen. Kuitenkin nyt, kun meilläkin arki taas vihdoin ja viimein koittaa, viilettää täällä kahden kissan sijasta kolme. Mielenkiinnolla seuraamme, millaiseksi ja mihin suuntaan tämän pienen lauman elämä muuttuu, kun myös pienellä punaisella tytöllä on sanansa sanottavana asioihin.



Tytöt köllii

Kaikki pennut saivat lähtiessään mukaan kotiinviemisiä. Kasvattajalta saimme tietenkin ruokaa, mutta lisäksi lahjana tuli myös ruokailualusta, jossa oli pullea kissa. Toivottavasti Leela ei paisu samanlaisiin mittoihin... Saimme pentulahjan myös Haftan enon, Unskin, omistajalta. Mansikan värisessä pussissa oli paljon erilaisia leluja, hiukan ruokaa ja herkkuja sekä hienoimpana lahjana käsinmaalattu nimikkolautanen! Leelan lautasessa on Aristokattien Marien kuva, kun poikien lautasissa on Leijonakuninkaan Simba. Saimme Unski-enolta lahjaksi myös "turvapussin", joka toimii niin pesänä kuin kantokopan alustanakin. Valokuvasta hieno vaaleanpunainen sydänkuvioitu pussi valitettavasti puuttuu.

maanantai 3. elokuuta 2015

Ludo lähti uuteen kotiin



Nyt on myös Ludo lähtenyt kohti uutta kotiaan. Tälläkään kertaa silmät eivät pysyneet kuivina, mutta nyt ihmisväki sentään sai hyvästeltyä pennun itkemättä. Enää ei meillä kuulla Ludon innostunutta jutustelua tai hyvin omalaatuista pirisevää kehräystä. Näistä söpöyksistä saa tästä lähtien nauttia Ludon uusi perhe, jonka rakastavaan huomaan pojan suomme. Hei hei Iso-Jätkä, ota asunto haltuun ja kierrä kaikki tassusi ympärille! ♥

Tassu tassua vasten


sunnuntai 2. elokuuta 2015

Haaste pennuille

Pentujen isä heitti toukokuun puolessavälissä blogistaniassa kiertäneen viiden kysymyksen haasteen pennuille. Nyt kun lapsoset ovat kasvaneet isoiksi, on hyvä aika vastata haasteeseen. Koska pennut eivät osaa kirjottaa koneella (vaikka välillä kovasti yrittävätkin...), vastaukset tulevat ihmisväen kautta.

Mitä teistä tulee isona?
Kaikista kolmesta tulee ennenkaikkea rakastettuja ja valloittavia perheenjäseniä. Landolla ja Leelalla on edessä myös näyttelyura, jonka kestosta ei tosin ole vielä mitään tietoa. Leela on sijoituskissa, joten näillä näkymin pikkuneiti tulee aikuisena olemaan ainakin yhden Amajan-pentueen emo.

Mikä on teidän lempi leikki?
Tällä hetkellä kaikki käy! Oli kyseessä sitten huiska, pallo, hiiri tai potkutin, kaikkien kimppuun käydään samanlaisella innolla. Leela on tullut äitiinsä ja haluaisi kovasti vaania, mutta huiskaleikkien aikana se on hieman hankalaa, kun kaksi velipoikaa ryntää mukaan leikkiin kesken kaiken ja pilaa Leelan vaaninnan. Myös painiminen sisarusten tai äidin kanssa on kivaa, ja setäeno-Tiitustakin on kiva härnätä ja jahdata aina välillä.

Osaatteko hypätä korkeammalle kuin Tiitus?
Todellakin! Jo 10 viikkoisena pennut tulivat alas kiipeilypuun tasolta, jolla Tiitus aikanaan vietti kaksi tuntia uskaltamatta hypätä alas. Vähän noloa Tiitukselta... Leela osaa myös hypätä lehtitelineen päältä tiskipöydälle, mikä on Tiitukselle edelleenkin mahdoton haaste. Tiitus tyytyy vain kurkkimaan reunan yli.

Tykkäättekö tekin vedestä?
Vesi on pennuista kiva juttu! Leela on leikkinyt bideesuihkulla useampaan otteeseen ja kaikki kolme ovat metsästäneet robokalaa vesisaavista. Hafta on ollut hienosti näyttämässä, että vettä ei tarvitse kammoksua. Viime kerralla, kun uitimme robokalaa, sekä Lando että Leela molskahtivat vahingossa vatiin. Tapahtuneesta ei oltu moksiskaan, vaan kalan saalistus jatkui samalla tavalla kuin aikaisemminkin.

Kuka teistä on kaikkein inuin?
Ludo on ulkonäköisesti kaikkein eniten Inuin, korvia lukuunottamatta (niiden takia näyttää äidiltään tietyistä suunnista ja tietyillä ilmeillä). Luonteesta on hiukan hankala sanoa, kun ihmisväki on tavannut Iua vain kolmen päivän ajan ja silloinkin herralla oli hiukan muut mielessä kuin puhtaasti ihmisten kanssa sosialisointi...

6 viikkoiset pennut lepohetkellä rankan leikin jälkeen

lauantai 1. elokuuta 2015

Lando lähti uuteen kotiin



Lando lähti nyt perjantai-iltana uuteen kotiinsa. Vaikka luovutukseen oli yrittänyt valmistautua, lähdön hetki tuntui silti ikävältä, ja sekä A että H kyynelehtivät ennen kuin pentu oli edes ehtinyt ovesta ulos. Vaikka nyt tuntuukin haikealta, oloa helpottaa huomattavasti tieto siitä kuinka rakastavaan ja hyvään kotiin poika on päässyt, ja toisaalta, kyllähän sitä muistaa oman onnensa, kun kissat taloon saapuivat. Landostakin tulee varmasti uuden perheensä silmäterä, joka hurmaa kaikki komealla ulkonäöllään että upealla luonteellaan. Lisäksi kotiväen oloa helpottaa myös tieto siitä, että tulemme näkemään Landoa vielä myöhemminkin, joten lopulliset hyvästit nämä eivät olleet. Hei hei söpö jätkäpätkä ja onnea uuteen kotiin, sekä onnea uusille kissanomistajille! Tulette varmasti kokemaan yhdessä vielä monia hienoja ja ikimuistoisia hetkiä! ♥

Koko pentue viimeisen kerran koolla: Lando, Ludo ja Leela