keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Haftan ultra

Voisiko sitä parempia uutisia saadakaan: käytiin Haftan kanssa ultrassa, ja kyllä vaan, masussa nähtiin pikkukissoja! Tai siis, rehellisesti sanottuna pelkkiä möykkyjähän ne mamman silmissä oli, mutta... Hafta itse on kaikinpuolin hyvässä kunnossa, painoa on alkanut jo tulla lisää kun ruoka maittaa, eikä mitään poikkeavaa tai hälyyttävää ole ilmennyt. Myös nisät ovat tulleet pinkeiksi sekä turvonneet.

Pienet pinkit nippelit

Ennen ultrausta Kirsi-lääkäri tunnusteli Haftan mahaa, ja jo siinä vaiheessa siellä tuntui palluroita. Itse toimenpide suoritettiin siten, että ensin Kirsi-lääkäri siveli inhottavaa ja kylmää geeliä Haftan mahaan, ja sitten mamma piteli neitiä kainaloista neidin seistessä rauhallisesti kahdella jalalla samalla kun mahaa tökittiin hassulla pikku laitteella. Pikku laitteesta välittyi kuvaa ruudulle, ja kaiken sen musta-harmaa-valkoisuuden keskeltä pystyttiin päättelemään, että Haftan sisällä kasvaa ja kehittyy uutta elämää! Vaikka tilanne oli kissalle taas uusi ja outo, Hafta käyttäytyi silti todella hyvin pienestä jännityksestä huolimatta. On se vaan niin hienoluonteinen ja luottavainen tyttö.

Kaunis tuleva äiti

Kotiväki ja muut asianomaiset ovat sanoinkuvaamattoman innoissaan, ja nyt tietysti toivotaan, että raskaus etenee yhtä hyvin kuin tähänkin asti. H-hetken on laskettu olevan viikolla 19. Mamman toiveena olisi saada vähintään yksi kaunis riistatyttö, mutta enempi tietysti aina parempi. Mistä lie johtuu...

- H

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Tiedenainen

Kuten aiemminkin on tullut esille, Hafta on televisionkatsoja. Normaaleja ohjelmia ovat esimerkiksi luonto-ohjelmat ja urheilu. Tänään Hafta kuitenkin halusi katsoa jotain vakavampaa ja älynystyröitä stimuloivaa. Neiti ei päättänyt tyytyä vähään, vaan katsoi Stephen Hawkingin ohjelmaa maailman synnystä.


Samaan aikaan Tiitus veteli hirsiä erinäisissä paikoissa ja asennoissa. Asentovalintojen perusteella voisi päätellä, että Tiituksella ei ole pahemmin aivoja mitä stimuloida.


tiistai 17. maaliskuuta 2015

Poikaystävä

Haftalla on käynyt sulho kylässä. Kitsune No blogista tuttu Inu oli meillä kaksi yötä, ja nuoripari pääsi viettämään kuherruskuukauttaan meidän vessaan. Sen ajan Tiitus oli yökyläilemässä H:n äidillä, sillä pikkupoika olisi kuitenkin huutanut koko ajan vessan ovella vaatien sisäänpääsyä.

Komea sulho

Vaikka sekä Hafta että Inu olivat kumpikin ensikertalaisia, sujui tapaaminen todella hyvin. Hafta tajusi jutun juonen välittömästi ja päästi komean kollin nähdessään hyväksyvän ja viekoittelevan 'miu'-tervehdyksen, mutta Inu oli aluksi hiukan hämillään. Ei kuitenkaan mennyt kauaakaan, kun Haftan vetovoima osoittautui ylitsepääsemättömäksi ja Inukin tajusi mistä tässä kohtaamisessa on kyse, ja ensimmäinen astuminen tapahtui aiemmin kuin osasimme edes odottaa.


Normaalisti kissapariskunnalle annetaan omaa rauhaa touhuta, mutta olihan meidänkin pakko vessaan päästä. Kissat eivät kuitenkaan pahastuneet välillä lemmenpesässä käyvistä ihmisvieraista, vaan välillä tuntuivat jopa innostuvan yleisöstä. Näin ollen pahaa aavistamaton talonväki pääsi todistamaan astumista useamman kerran, kun kissat eivät vain malttaneet millään odottaa sitä kriittistä kahta minuuttia.

Kun into lemmenleikkeihin oli jo laantunut kahden yhdessä vietetyn yön jälkeen, päästimme kissat pois vessasta ja Inukin pääsi tutkimaan asuntoa. Inua eniten innostanut paikka oli olohuoneen ikkuna, missä maisemat taisivat olla hieman erilaiset kuin kotona. Herra sai näytteen myös helsinkiläisten oravien rohkeudesta, kun kurre päätti kävellä aivan ikkunan viertä kahden somalin tuijottaessa sitä tiiviisti ruudun toiselta puolen.

Helsinkiläisoravan lumoissa

Myös makuuhuoneen ikkunasta piti kurkistaa

Haftalle maisemat ovat jo ennestään tuttuja, joten ei sitä jaksanut vauhkota

Nyt sitten vain odottelemme pääsyä ultraan ja vahvistusta siitä, olivatko ensitreffit onnistuneet ja onko Haftan masusessa kasvamassa somalivauvoja, vai järjestämmekö me Inulle ja Haftalle vielä toiset treffit.

Onko täällä vauvoja vai ei?

- A ja H

perjantai 13. maaliskuuta 2015

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Haukottelua

Kissojen haukottelun valokuvaaminen on varsin hankalaa hommaa. Meillä kissat ovat olleet talossa jo yli vuoden ja silti Tiituksesta on olemassa vain kolme haukotuskuvaa, joista yksi on varsin kaukaa otettu, joten sitä ei viitsi edes blogiin pistää. Kahdessa muussa ongelmana on ollut kuvaaja.

Normaalisti kuvaajalla ei ole kameraa ulottuvilla, kun kissa haukottelee. Monet käyttökelpoiset haukotukset on siis menetetty, kun kamera on ollut toisessa huoneessa. Kun kamera on ollut käsillä, on kuvaajan sormi ollut joko liian nopea tai hidas. Ensimmäistä kuvaa ottaessa Tiitus ei ole edes ehtinyt avata suutaan ja lopputulos onkin varsin mielenkiintoinen. Toisessa kuvassa pelattiin varman päälle suun aukomisen kanssa, mutta ei kuvasta siltikään tullut aivan toivotunlainen...



- A

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Hirveän kauhea pehmolelu

Eräänä siivouspäivänä H sattui kaivamaan kaapista esiin ilvespehmolelun, nimeltään Ewan, joka päätettiin esitellä kissoille. Haftan mielestä esittelyt olisivat voineet jäädä väliin. Neiti pörhistyi sekunnin sadasosassa ja päästi suustaan kunnon sähinät. Kun pehmolelua liikautti edes pikkuisen, Hafta sähisi.



H yritti tutustuttaa Haftaa Ewaniin sylistä käsin. Hafta-raasu oli sylissä rauhallisesti, kun leluun ei koskettu, mutta jos sitä liikautti hiukankin, neiti pinkaisi salamana pakoon. Jäljelle jäi vain punaiset ponnistusjäljet H:n vatsaan ja käsiin. Perinteinen tutustuminen takapuolta nuuskuttamalla kyllä onnistui, mutta nenäkkäin oleminen oli hirveää.

Tiitus kauhisteli Ewania, koska Haftakin kauhisteli. Tiitsi kuitenkin sosiaalisesti rohkeampana kävi nuuhkimassa lelua ja totesi sen täysin vaarattomaksi. Eihän se edes liiku! Hafta ei kuitenkaan halunnut uskoa Tiitusta, vaikka Tiitus uskalsi pestä itseään aivan lelun vieressä selkä leluun päin.


Jossain vaiheessa lelu nostettiin kiipeilypuuhun ja Haftaa tuotiin taas lähemmäksi. Kun Hafta oli kosketusetäisyydellä, neiti päätti läimäyttää lelua kaikin voimin. Eikä mitään tapahtunut. Mutta silti kauhistus ei poistunut Haftan mielestä. Myöhemmin Ewan nostettiin sohvalle, jossa Hafta kävi sitä samaisella riuskalla otteella läimäyttämässä uudestaan mamman ollessa vieressä turvana, mutta ei kuitenkaan sen lähemmäksi uskaltautunut. Kun H riepotteli lelua, Hafta kyllä seurasi tapahtumaa hyvin kiinnostuneena lyhyen matkan päästä.


Viimeaikoina lelu on ollut kaapissa, mutta kun se on ollut esillä, Hafta ei ole sähissyt sille. Aluksi karvat ovat kyllä olleet pystyssä, mutta neiti on uskaltautunut jo useamman kerran nuuhkuttelemaan sitä oma-aloitteisesti. Siedätyshoidon avulla saamme varmasti Haftasta ja Ewanista vielä ystävykset.


- A