maanantai 24. maaliskuuta 2014

Haftan lempilelu

Haftalla on yksi lelu, joka on ylitse muiden. Se on Vaaleanpunainen Flamingo. Normaalisti Hafta jakaa tai luopuu leluista Tiituksen kanssa leikkiessään, mutta Flamingo on poikkeus. Sitä puolustetaan muristen, jos Tiitus sattuu haluamaan sitä väärään aikaan. Flamingoa myös kannetaan suussa huoneesta toiseen melkein joka päivä.


Kuten kuvasta näkee, Flamingo on kokenut kovia. Siltä on lähtenyt yksi jalka irti, sen nokka on mennyt poikki ja peräpää on kuolattu harmaaksi. Onneksi toinen jalka on vielä kiinni ja ruumis on reiätön, joten sillä on vielä elinaikaa jäljellä. Kun Flamingo joudutaan joskus heittämään pois, sille varmasti järjestetään sen ansaitsemat hautajaiset. Suurkiitokset Flamingosta Haftan enon omistajalle, jolta saimme lelun pentulahjaksi!


- A

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Naku kissa

Viime perjantaina Tiitus sai luopua potkupuvustaan, jota oli joutunut pitämään päällään noin viikon ajan. Sinä aikana poika joutui kestämään yhdeksän eri sovitusta, ennen kuin onnistuin tekemään oikeasti hyvän version. Ja tietenkin se onnistunut versio oli päällä vain pari päivää... Pukua varten uhrattiin kaksi minun paitaani, kaksi UFF:ltä ostettua paitaa ja yksi hiha H:n paidasta. Jos toinenkin kives joudutaan leikkaamaan vatsaontelosta, niin silloin eläinlääkäristä ostetaan taatusti valmispuku.

Puku nro. 8
Puku nro. 9
Ilman pukua Tiitus oli todella alastoman näköinen. Siinä tuli vitsailtua, että olisi kannattanut ostaa heti valmiiksi mustavalkoinen kissa, niin ei tarvitsisi hämmentyä toisen täysin valkoisesta turkista. Riisuuduttuaan Tiituksella oli mielessä pelkästään peseytyminen. Eipä sitä itselläkään olisi kauhean kiva olo, jos olisi joutunut viikon olemaan ilman kunnon suihkua.

- A

torstai 20. maaliskuuta 2014

Kiipeilyn uudet ulottuvuudet

Tänään puolen päivän aikaan vessasta kuului hyvin epämääräinen rämähdys. Tapahtumapaikalla oli kaksi kissaa, joista toinen oli kissanhiekan peitossa, sekä kaatunut matkavessa, jonka hiekat olivat pitkin lattiaa.


Tiitus ja Hafta on pidetty öisin eristyksissä Tiituksen leikkauksesta lähtien, jotta kissat eivät riehuisi yöllä ja Tiituksen haava aukeaisi. Tiituksella on ollut matkavessa, jota on säilytetty päivisin pesukoneen päällä. Pesukone on hiekkalaatikon vieressä vessassa ja Hafta on nyt tajunnut, että hiekkalaatikon päältä pääsee kätevästi pesukoneen päälle. Normaalisti pesukoneen päällä ei säilytetä tavaraa ja laskeutuminen on turvallista, mutta nyt matkavessa oli alastulokohdassa. Rämähdys tuli Haftan tippuessa vessan kanssa lattialle Tiituksen seuratessa tapahtumaa vierestä.

Onneksi kissoille ei käynyt kuinkaan, vaan molemmat olivat ennemminkin innoissaan lattialla olevasta hiekasta. Hiekka saatiin onneksi siivottua pois ennen kuin kumpikaan ehti tarpeitaan tehdä siihen. Tiitus tosin oli jo kyykistymässä...

- A

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Edelleen puolikas poika

Meillä oli eiliseksi varattuna Tiituksen kastrointi. Kissa huusi taas koko automatkan ajan, mutta tällä kertaa matka oli onneksi lyhyt. Eläinlääkäriksi olimme valinneet Pohjois-Haagassa sijaitsevan CatVet Kissaklinikan, joka on erikoistunut pelkästään kissojen hoitoon.

Klinikalla meidät otettiin samantien sisään, ja Tiitus tuli hoitohuoneessa kantokopasta ulos aivan itse ja rupesi heti kehräämään, kun sai kontaktin lääkäriin. Jotta kehräys olisi loppunut ja sydän olisi saatu kuunneltua, lääkäri joutui laittamaan vesihanan valumaan. Samalla todettiin, että Tiituksen toinen kives ei ole vieläkään laskeutunut, joten sille joudutaan tekemään hiukan suurempi toimenpide kuin tavallinen kastraatio. Sen jälkeen Tiitus sai rauhoituspiikin peppuun, ja kissa jätettiin lääkärin hellään huomaan. Sovimme, että käymme hakemassa Tiituksen neljän tunnin kuluttua.

Kuitenkin jo kahden tunnin kuluttua Tiituksen jättämisestä klinikalle saimme puhelinsoiton. Heti ensimmäiseksi eläinlääkäri rauhoitteli, että Tiituksella ei ole mitään hätää, vaikka hän näin pian jo soitteleekin. Piilokives oli saatu poistettua helposti, mutta laskeutunut kives oli piilokivestoimenpiteen aikana hävinnyt nivuskanavaan! Voiko huonompaa tuuria olla? Tässä jo ehti kuvittelemaan, että nyt ei tarvitse enää miettiä Tiituksen sukukypsymistä, mutta eipä siitä vielä eroon päässytkään. Kolme lääkäriä/hoitajaa oli yrittänyt kadonnutta pallukkaa sieltä nivusesta etsiä, mutta kiveksen pienuuden ja rasvakerroksen takia sitä ei löytynyt. Jos kivestä olisi ruvettu etsimään leikkaamalla, se olisi ollut hakuammuntaa ja oletettavasti täysin turhaa viiltelyä. Lääkärin suosituksesta odottelemme max. kuukauden päivät kiveksen uudelleenlaskeutumista (jonka pitäisi tapahtua, koska kives on laskeutunut jo kerran aikaisemminkin) ja viemme kissan sitten uudelleen lääkäriin.


Kotona Tiitus oli tulossa innokkaasti ulos kantokopasta, mutta meno oli hieman hoippuvaa. Hafta päästi hieman suhinoita, kun Tiitus haisi niin kummalliselta. Leikkaushaavan päälle oli laitettu liimaside ja kissa oli kääritty verkkokankaaseen, joka suojasi sidettä. Kotona pistimme Tiitukselle vielä paidanhihasta tehdyn potkupuvun, joka estää kissoja repimästä verkkoa. Tiitus ei pitänyt potkupuvusta ollenkaan, varsinkin kun vasta neljäs versio oli oikeasti sopiva. Puku taisteltiin kissan päälle sähinän, murinan ja kynsien saattelemana. Puku ei kuitenkaan vaikuttanut haittaavan Tiituksen liikkeitä millään tavalla.

Tiituksen hyppimistä käskettiin valvoa, mutta eipä kissa sellaisista käskyistä välittänyt ollenkaan. Rallia piti vetää Haftan kanssa illalla, joten päätimme, että yö nukutaan eristyksissä. Minä olin Tiituksen kanssa makuuhuoneessa ja Hafta vietti yön H:n kanssa. Totuttuaan ajatukseen, että kaveria ei juuri nyt näe, Tiitus tuli viereen nukkumaan ja olikin siinä sitten koko yön. Haftakin oli rauhoittunut yöksi ja nukkunut suurimmaksi osaksi vieressä, kun oli eka hieman päästellyt menohalujaan juoksemalla ympäriinsä.


Tänään Tiitus on nukkunut suurimman osan päivästä. Eilinen oli selvästi raskas päivä. Todennäköisesti eristämme kissat myös ensi yönä.

- A

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Länäilyä

Tiitus on hieman outo poika. Normaalisti kissan luimistellessa sen korvat taittuvat selvästi taaksepäin. Tiitus on tässä poikkeus, sillä se taittaa korvansa sivulle! Tiitus siis länäilee. Usein länäilyä esiintyy vaaniessa, joten ehkä Tiitus kuvittelee saavansa korvat mahdollisimman piiloon taittamalla ne sivulle.


- A

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Vesipeto

Yleensä kissoista sanotaan, että ne karttavat tassujensa kastelua viimeiseen asti. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa Haftan kohdalla. Hafta on aina seuraamassa pisaroiden valumista suihkuverhosta ihmisten käydessä suihkussa ja se on myös leikkinyt käsisuihkusta suihkutetulla vedellä.

Eilen päätimme tarjota kissoille jotain ihan uutta eli oman vadin! Vatiin laitettiin vettä ja pari pullonkorkkia, joita kissat voisivat yrittää kalastaa. Tiitus ei uskaltanut  kastaa edes tassujaan, vaan antoi Haftan huolehtia siitä. Tiitus oli kuitenkin hengessä mukana ja sai osansa vedestä, kun Hafta räpisytteli märkiä tassujaan.


Koska pullonkorkit kävivät jossain vaiheessa (ainakin ihmisten mielestä) hiukan tylsiksi, heitettiin vatiin herkkupaloja. Herkut upposivat pohjaan heti, jolloin niitä ei saanutkaan ongittua pois vadin ulkopuolella istuen. Hafta ei tehnyt asiasta ongelmaa, vaan asteli rauhallisesti kaikilla neljällä tassullaan vatiin! Herkkuja yritettiin kovasti onkia vadin pohjasta, mutta se osoittautui hiukan liian vaativaksi tehtäväksi, koska perheeseemme ei kuulu sukelluskissaa. Lopulta herkut ongittiinkin vadin pohjasta ihmisten avulla. Päivän saldona oli neljä märkää tassua, märät mahakarvat sekä ihmisten iloksi märkä keittiön lattia ja matto. Toivon mukaan pikku vesipeto oli kuitenkin onnellinen virikkeestään.


- A

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Elämää kahden kissan kanssa

Nyt kun elämää molempien kissojen kanssa on jatkunut kolme viikkoa, arki on lähtenyt rullaamaan mukavasti. Kissat syövät, leikkivät, nukkuvat ja jopa käyvät vessassa yhdessä. Alkuajan sähinät ja murinat ovat historiaa. Tiituskin malttaa yleensä odottaa aamulla ihmisväen heräämistä ennen kuin alkaa kerjäämään rapsutuksia.




Negatiivisina puolina kissanomistajan elämässä voisin mainita ruokapöydällä hyppimisen ja kasvien nakertelun, jotka ovat ehdottomasti kielletty tässä perheessä, ja sen takia kissojen mielestä oikein kivaa puuhaa. Tiitus ei myöskään ole täysin perillä raapimapuun tarkoituksesta, vaan kyseiseen toimeen sopii oivallisesti myös matot ja työtuoli.

- A

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Poika saapuu kotiin

Lähdimme ystävänpäivänä hakemaan Tiitusta kotiin Tampereelta. Matka sujui rattoisasti pojun huutaessa melkein koko kaksituntisen matkan ajan ihastuttavalla rääkyvällä äänellä. Odotukset kissojen ystävystymisestä ensimmäisestä hetkestä lähtien olivat korkealla, mutta kotiin päästyä täytyi hiukan madaltaa omia toiveita.

Haftan ensireaktio
Kun Hafta tajusi mitä kantokopassa oli, se syöksyi eteisestä pois pörhistelemään. Tiitus asteli kantokopasta ulos reippaana ja olisi mielellään lähtenyt tutkimaan asuntoa ja Haftaa. Kuitenkin Haftan ollessa puolustuskannalla, viritimme eteisen ja keittiön väliin pyykkitelineen esteeksi, jonka molemmin puolin leikitimme kissoja tuoden niitä koko ajan lähemmäksi toisiaan. Tuloksena oli Haftan puolelta suuret sähinät, kun se tajusi kuinka lähellä Tiitus oli.


Lopulta poistimme kuivaustelineen, kun Tiitus rupesi tunkemaan väkisin narujen läpi. Poika olisi oikein mielellään mennyt tekemään tuttavuutta Haftan kanssa, mutta tuloksena oli aina murinaa, sähinää ja lopulta tassulla naamaan, jos ei poika tajunnut siirtyä kauemmaksi.

Seuraavat päivät olivatkin Haftalle vaikeita. Tiitus oli tullut sen uudelle reviirille itsetunto korkealla ja tämä vaikutti Haftan olotilaan selvästi. Aiemmin syliin pyrkivä, kehräävä ja häntä pystyssä kulkeva kissa vetäytyi omiin oloihinsa eikä pystynyt rentoutumaan kunnolla, kun Tiitusta oli vahdittava jatkuvasti. Haftan kasvattajalta saimmekin sitten ohjeet tytön itsetunnon kohottamiseen leikin ja hellyyden avulla. Tiitus vaikutti voivan muuten oikein hyvin, mutta yksin huoneeseen jääminen aiheutti hirveän huutamisen. Suuresta perheestä tullessa yhden kissan ja kahden ihmisen seura varmasti vaikuttikin hiljaiselta ja oudolta.

Tiitus pääsi myös ensimmäisen kerran pesulle muutaman päivän kotonaolon jälkeen, jotta vanhan kodin hajut heikkenisivät ja Haftiksen olisi helpompi hyväksyä uusi tulokas. Hafta sai myös olla mukana pesuhetkessä, jotta se tutustuisi veteen tulevia näyttelypesuja ajatellen.


Pesun jälkeen Tiitusta ei oikein voinut kuvata muulla sanalla kuin raasu. Pesu tuntui kuitenkin auttavan, sillä saman päivän aikana Hafta päätti tehdä siirron ja mennä nukkumaan Tiituksen viereen. Tämä tapahtui hiljaa hivuttaen ja H:n rohkaisujen saattelemana. Koko perhe oli kuitenkin oikein tyytyväinen lopputulokseen, sillä sen jälkeen kissat rupesivat päivittäin nukkumaan vierekkäin ja leikkiessäkin sähinät rupesivat vähenemään.

Historiallinen nukkumahetki

- A