Talviulkoilua

Kauniit talvipäivät jokin aika sitten innostivat meitä ulkoiluttamaan myös kissoja. Lumi tassujen alla tuo kuitenkin hiukan muutosta tavalliseen arkeen.

Haftan reaktio lumeen oli nopea päättäväinen kiiruhtaminen kohti kotia. Lumi oli kylmää ja siitä pääsee nopeiten eroon juoksemalla kotiin. Hafta ei kuitenkaan päässyt niin helpolla, vaan se joutui kulkemaan hangessa pariin otteeseen. Haftan ilme kertoo varmasti kaiken.

Päättäväisesti kohti kotia

Tiitus olikin sitten taas aivan toista maata. Tiituksen kun laski hankeen, poika lamaantui täysin. Tai ei aivan täysin, sillä herran äänijänteet toimivat täysin normaalilla tasolla. Tiitus oli todellinen neito hädässä. Se huusi aluksi hellästi ja kun kukaan ei tullut pelastamaan, herra huusi hieman kovempaa. Jos kissan lähelle meni, herra yritti kiivetä syliin.

Päättäväisesti paikoillaan

Kuten ei Haftaa, ei Tiitustakaan päästetty helpolla. Herraa yritettiin houkutella eteenpäin kisuttelemalla, pusuttelemalla, tökkimällä ja uhkailemalla. Loppujen lopuksi edes kiskominen ei auttanut, sillä Tiitus olisi mielummin kaatunut kumoon kuin liikuttanut etutassujaan. Ratkaisimme ongelman polun avulla. H kulki kissan edellä tampaten lumeen polkua ja silloin Tiitus suostui vihdoin kulkemaan. Olihan sitä sitten kuitenkin testattava mitä tapahtuu, jos polku loppuu. Tiitus pällisteli hetken koskematonta lunta, kääntyi ympäri ja lähti kulkemaan polkua tulosuuntaan. Jotta Tiitus pääsi pois hangesta, sille oli tampattava polku koko matkalle. No, tiedetäänpähän nyt ainakin, että jos Tiituksen halutaan talvella pysyvän yhdessä paikassa, niin senkun vaan tampataan pieni aitaus lumihankeen ja volá, kissa pysyy siellä!

Polkua yhteen suuntaan...

...ja sitten toiseen

Polulla

- A