Maanantaiksi oli varattu leikkausaika, jota ennen eläinlääkärin oli tarkoitus palpoida (suom. pullauttaa) nivuskanavaan paennut kives takaisin normaalille paikalle, josta se sitten olisi leikattu pois. Eläinlääkärin yrityksistä huolimatta Tiitus kuitenkin päätti pitää viimeisistä miehisyyden rippeistään kiinni tiukasti, eikä kivestä saatu normaalisti esiin. Tämän seurauksena kastraatio oli tehtävä taas vatsan kautta, joten operaatio siirtyi tiistaiaamuun, jolloin lääkärillä oli paremmin aikaa suurempaan leikkaukseen.
Kävin viemässä Tiituksen tiistaiaamuna lääkärille ja sovimme että poju noudetaan kahden maissa. Odottavan omistajan aika oli tälläkin kertaa pitkä, sillä kuuden tunnin odotuksen aikana kelloa tuli vahdattua selkeästi normaalia enemmän. Kahdelta lääkärissä oli aikamoinen ruuhka, joten jouduin odottelemaan hetken aikaa Tiitusta. Odotusaulassa oli kuitenkin tuttuja (Haftan enon omistaja), joten siinä oli hyvä vaihtaa hieman kuulumisia.
Tiitukselle oli laitettu päälle tälläkin kertaa verkkopuku suojaamaan leikkaushaavaa. Poika vaikutti olevan yhtä innoissaan omistajan näkemisestä kuin omistaja kissansa, mutta osin kantokopassa kieriskely taisi kuitenkin johtua verkkopuvusta. Koska tällä kertaa en todellakaan halunnut ryhtyä askartelemaan Tiitukselle paidanhihasta pukua (ja paidatkin loppuivat jo kesken), ostin lääkäristä toipilaalle potkupuvun, jolla suojataan ensimmäiset päivät verkkopukua repimiseltä ja myöhemmin haavaa nuolemiselta.
Kun Tiitus päästettiin kotona kantokopasta ulos, Hafta oli heti kiinni sen niskassa. Mitään suhinoita tai murinoita ei kuitenkaan kuulunut toisin kuin edellisellä kerralla, joten eipä asiasta tarvinnut erityisemmin huolestua. Tarkkailimme vain vierestä, että potkut eivät kohdistuneet Tiituksen mahaan. Myös potkupuvun pukeminen oli paljon helpompaa kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin poika taisteli vastaan kaikin voimin.
Jossain vaiheessa iltaa Tiitus meni vessaan ja Hafta päätti seurata sitä. Kun Tiitus tuli kohti keittiötä, rupesin ihmettelemään mitä Tiituksella on poskessa ja lähempi tarkastelu osoitti sen olevan kakkaa. Jompikumpi oli myös täräyttänyt kunnon roiskeet hiekkalaatikon seinälle. Normaalisti molemmat käyvät vessassa siististi, joten tapahtumien kulku on edelleenkin täysi mysteeri.
Nyt edessä on noin viikon verran toipilasaikaa ja sitten ei tarvitsekaan murehtia vahinkopennuista enää ikinä. Voimme keskittyä täysillä kahden ihanan kissan kanssa puuhailuun!
- A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti