Kun ovesta päästiin ulos, matkustaminen ei ollutkaan aivan niin kivaa. Hafta aloitti huutamisen jo bussipysäkillä, eikä Tiituksen rauhoittavasta läsnäolosta (tosin eri kantokopassa) ollut erityisemmin apua. Bussissa äänenvoimakkuus nousi, sillä täytyihän sitä kanssamatkustajille ilmoittaa, että nyt on kissa kyydissä. Tiitus oli suurimman osan matkasta hiljaa, mutta pari maukaisua oli pakko päästää ihan vain siksi, että kaverikin huutaa. Metrossa oli jo hieman rauhallisempi olo, onhan se muutenkin hiljaisempi kulkupeli.
Kylään päästyämme molemmat kissat lähtivät tutustumaan uuteen paikkaan innokkaasti. Hännät olivat pystyssä molemmilla, joten kissoja ei tainnut hirveästi jännittää. Koko asunto käytiin tarkasti läpi sohvanalusta ja hyllyjen tauksia myöten.
Kissat pääsivät myös ensimmäistä kertaa elämässään parvekkeelle, sillä kotoa ei moista mukavuutta löydy. Hafta oli hiukan varautuneempi viileässä ulkoilmassa, kun taas Tiitus lähti innokkaana kiertamään uutta paikkaa ja katselemaan maisemia. Tosin kotonakin Tiitus on aina innokkaana menossa ulko-ovesta, joten ei sen parvekeinnokkuus yllätyksenä tullut.
Kotimatkaa ei tarvinnut lähteä tekemään bussilla vaan saimme kyydin. Automatkan aikana Tiitus oli se, joka piti suurempaa meteliä Haftan tyytyessä päästämään muutaman naukaisun. Mieluummin tosin Haftan pikku miu-ääniä kuuntelisi kuin Tiituksen MÄY-ulvaisuja...
Molemmat kissat söivät, nukkuivat, leikkivät ja malttoivat käydä hiekalla kyläilyn aikan. Omistajat olivat siis oikein ylpeitä kissoistaan, koska ihkaensimmäinen kyläily oli menestys!
Haftan osalta kyläily jatkui heti seuraavana torstaina, kun se pääsi käymään päiväseltään isopapan luona Heinolassa. Autossa äänijänteitä piti vähän availla, mutta perillä kantokopasta päästyään tyttö tutki taas asunnon läpi häntä pystyssä ottaen tilan haltuunsa. Muutenkin vierailu sujui todella hyvin, eikä Hafta osoittanut merkkejä turhasta vieraskoreudesta. Reipas neiti!
- A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti