Klinikalla meidät otettiin samantien sisään, ja Tiitus tuli hoitohuoneessa kantokopasta ulos aivan itse ja rupesi heti kehräämään, kun sai kontaktin lääkäriin. Jotta kehräys olisi loppunut ja sydän olisi saatu kuunneltua, lääkäri joutui laittamaan vesihanan valumaan. Samalla todettiin, että Tiituksen toinen kives ei ole vieläkään laskeutunut, joten sille joudutaan tekemään hiukan suurempi toimenpide kuin tavallinen kastraatio. Sen jälkeen Tiitus sai rauhoituspiikin peppuun, ja kissa jätettiin lääkärin hellään huomaan. Sovimme, että käymme hakemassa Tiituksen neljän tunnin kuluttua.
Kuitenkin jo kahden tunnin kuluttua Tiituksen jättämisestä klinikalle saimme puhelinsoiton. Heti ensimmäiseksi eläinlääkäri rauhoitteli, että Tiituksella ei ole mitään hätää, vaikka hän näin pian jo soitteleekin. Piilokives oli saatu poistettua helposti, mutta laskeutunut kives oli piilokivestoimenpiteen aikana hävinnyt nivuskanavaan! Voiko huonompaa tuuria olla? Tässä jo ehti kuvittelemaan, että nyt ei tarvitse enää miettiä Tiituksen sukukypsymistä, mutta eipä siitä vielä eroon päässytkään. Kolme lääkäriä/hoitajaa oli yrittänyt kadonnutta pallukkaa sieltä nivusesta etsiä, mutta kiveksen pienuuden ja rasvakerroksen takia sitä ei löytynyt. Jos kivestä olisi ruvettu etsimään leikkaamalla, se olisi ollut hakuammuntaa ja oletettavasti täysin turhaa viiltelyä. Lääkärin suosituksesta odottelemme max. kuukauden päivät kiveksen uudelleenlaskeutumista (jonka pitäisi tapahtua, koska kives on laskeutunut jo kerran aikaisemminkin) ja viemme kissan sitten uudelleen lääkäriin.
Kotona Tiitus oli tulossa innokkaasti ulos kantokopasta, mutta meno oli hieman hoippuvaa. Hafta päästi hieman suhinoita, kun Tiitus haisi niin kummalliselta. Leikkaushaavan päälle oli laitettu liimaside ja kissa oli kääritty verkkokankaaseen, joka suojasi sidettä. Kotona pistimme Tiitukselle vielä paidanhihasta tehdyn potkupuvun, joka estää kissoja repimästä verkkoa. Tiitus ei pitänyt potkupuvusta ollenkaan, varsinkin kun vasta neljäs versio oli oikeasti sopiva. Puku taisteltiin kissan päälle sähinän, murinan ja kynsien saattelemana. Puku ei kuitenkaan vaikuttanut haittaavan Tiituksen liikkeitä millään tavalla.
Tiituksen hyppimistä käskettiin valvoa, mutta eipä kissa sellaisista käskyistä välittänyt ollenkaan. Rallia piti vetää Haftan kanssa illalla, joten päätimme, että yö nukutaan eristyksissä. Minä olin Tiituksen kanssa makuuhuoneessa ja Hafta vietti yön H:n kanssa. Totuttuaan ajatukseen, että kaveria ei juuri nyt näe, Tiitus tuli viereen nukkumaan ja olikin siinä sitten koko yön. Haftakin oli rauhoittunut yöksi ja nukkunut suurimmaksi osaksi vieressä, kun oli eka hieman päästellyt menohalujaan juoksemalla ympäriinsä.
Tänään Tiitus on nukkunut suurimman osan päivästä. Eilinen oli selvästi raskas päivä. Todennäköisesti eristämme kissat myös ensi yönä.
- A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti