YkkösKissat 1.11.2015

Sunnuntaiaamuna oli taas lähtö kohti näyttelypaikkaa, tällä kertaa Hartolan Linna-hotellia. Hyvin lyhyiden yöunien takia sekä kissat että ihmisväki ei ollut aivan parhaassa terässä, mutta onhan sitä ennenkin pärjätty! Leelalla oli alkumatkasta hyvin paljon asiaa, joka tuli sanottua vahvalla äänellä, kunnes väsymys iski. Hafta puolestaan antoi lapsen puhua ensin ja Leelan hiljennyttyä kertoi omat juttunsa hiljaisella äänellä.

Tämänkertainen näyttely oli erikoinen juuri meille siitä syystä, että myös Ludo ja Lando olivat paikalla! Haftan ja Leelan kasvattajalla on tapana pyytä jokaista uutta pentuetta käymään kerran yhdessä näyttelyssä, että uudet perheet saavat hiukan käsitystä mistä harrastuksessa on kyse ja kasvattaja saa ammattimaista palautetta pentueen "tasosta". Landoa kävimme katsomassa uudessa kodissa muutama viikko sitten, mutta Ludoa emme olleet nähneet luovutuksen jälkeen muualta kuin kuvista. Koska eiväthän pojat enää meitä tunnista, jälleennäkemisen riemu oli suuri vain ihmisväen osalta.

Jälleennäkeminen, vasemmalla Ludo ja oikealla Lando (kuva hämää, Ludo on oikeasti isompi)

Ludo

Koska Landosta ei saatu näyttelyssä hyvää kuvaa, tämä kuva on vierailulta Landon perheen luona

Leela leivoskeli sturdissa

Leela tuli ensimmäisenä tuomarointivuoroon. Jo vuoroa odotellessa Leela venkoili H:n sylissä, mutta tuomarin pöydällä neiti vasta heittäytyikin todelliseksi tuhatjalkaiseksi. H sai tehdä kunnolla töitä, että kissa pysyy käsissä Leelan tehdessä kaikkensa päästäkseen omille teilleen. Neiti ei kuitenkaan ollut millään tavalla aggressiivinen tuomaria tai H:ta kohtaan, ei vain huvittanut sitten yhtään olla nätisti paikoillaan, joten käytös ei ollut este arvioinnille, kunhan typykkä vain pysyy pöydällä. Käytöksestä johtuen tulikin hieman yllätyksenä, että tuomari halusi nähdä Leelan tp-valinnoissa. Valinnassa Leelan päätä kehuttiin pehmeälinjaiseksi ja varsinkin neidin iso koko miellytti tuomaria sen verran, että Leela valittiin paneeliin! Kyllä tuomari oli kirjoittanut arvostelupaperiinkin mm. "sweet and promising lady", vaikka Leela ei nyt parasta itseään esittänytkään.

Leelaa ei kiinnostanut olla sylissä

Hafta puolestaan käyttäytyi normaaliin tapaansa moitteettomasti tuomarin pöydällä. Tietysti hieman piti hiljaisella äänellä jurputtaa, mutta neiti nuuskutteli innokkaana tuomarin lelua ja kävi katsastamassa pöydällä olevan mukin sisällön (teetä, ei kahvia - pöh!). Hafta sai sertinsä ja jäi odottelemaan värin parhaan valintaa samalla tuomarilla olevien poikien arvostelun jälkeen.

Molemmat pojat käyttäytyivät hyvin uudesta ja oudosta tilanteesta huolimatta, ja poikien omistajat kantoivat kissansa esimerkillisesti. Koska paikalla oli kolme riistanväristä kissaa, järjestettiin valinta värin parhaasta. Tällä kertaa Hafta valikoitui voittajaksi, koska oli selvästi kehittyneempi kuin poikansa, jotka ovat aivan ymmärrettävästi vielä ihan keskenkasvuisia. Hafta pyydettiin vielä tp-valintaan, mutta siellä ei tullut enää menestystä tuomarin suosiessa venäjänsinisiä ja rexejä.

Värin paras

Paneelia odotellessa yritimme saada Leelaa rentoutumaan ja napsahtamaan pois venkoilusta. Sturdissa neiti oli tyytyväinen, kehräävä ja leipova, mutta heti käsiin otettaessa venkoilu alkoi. Leelan venkoilu ei ollut loppunut paneeliin mentäessä, mutta onneksi Leelan kantoi asiansa osaava assari, joka on tottunut tuhatjalkaisiin. Eihän kakaraa meinannut edes uskoa samaksi kissaksi kuin kolme viikkoa sitten Salossa, missä pikkuneiti käyttäytyi kuin paraskin vanha näyttelykonkari... Paneelissa voittajaksi valikoitui yksimielisillä tuomariäänillä söpö venäjänsininen.

Taas rentona, kun ei tarvitse olla sylissä

Paneelin jälkeen pääsimme lähtemään kotimatkalle, mutta siitäkään matkasta emme selvinneet ilman jännitystä. Leela aloitti matkan normaaliin tapaan huutamalla kurkku suorana, mutta näyttelypäivän jännitys oli ollut liikaa ja pentu uupui varsin pian. Myös takapenkillä kissojen kanssa istunut A uupui samantien ja oli tietämätön maailman menosta, kunnes vasenta kättä rupesi kutittelemaan. Havahtuessaan A tajusi, että kättä oli kutitellut ohi kävellyt kissa, joka tietenkin otettiin heti kainaloon ja ruvettiin ihmettelemään, että mitä nyt oikein tapahtuu. Kissa oli Hafta, joka oli ilmeisesti jossain vaiheessa onnistunut repimään pehmeän kantolaukkunsa verkko-osaan kissanmentävän aukon. Se siitä laadusta sitten. Houdini tungettiin takaisin kantolaukkuunsa ja loppumatka jatkettiin pitämällä kättä reiän päällä.

Haftan terveiset kotimatkalta

Kaikkiaan näyttelypäivä oli onnistunut kauniiden kissojen ja mukavan seuran ansiosta. Sen sai kuitenkin taas huomata, että aina nämä karvaiset otukset jaksavat yllättää ja keksiä jotain uutta ihmisväen päänmenoksi...