Tytöt Tallinnassa, 20.-22.11.2015

Perjantaina koitti meidän tyttöjen ensimmäinen ulkomaanmatka, joka suuntautui Suomenlahden toiselle puolelle Tallinnaan. Matkan syynä oli virolaisen Felix-kissayhdistyksen järjestämä kissanäyttely. Saavuttaakseen International Champion-tittelin, kissa tarvitsee kolme sertiä vähintään kahdesta eri maasta. Ennen matkaa Haftalla oli jo kaksi sertiä Suomesta, joten ulkomaanmatka oli neidille pakollinen sertijumin takia. Leela lähti mukaan kartuttamaan kokemusta, kun Tiitus puolestaan jäi kotiin H:n äidin huomaan.

Matkan ensimmäinen haaste oli satamaan pääseminen kaiken sen tavaran kanssa, mitä kahden kissan ja ihmisen viikonlopun näyttelymatkaan tarvitaan mukaan. Onneksi saimme kyydin satamaan, joten tavaramäärän kuljettamisesta ei tullut ongelmaa. Otimme matkalla mukaan myös Haftan serkun Klaran sekä hänen sijoitusmammansa. Olimme varanneet paikat kissanäyttelymatkoja järjestävän bussifirman, King Toursin, kautta, jonka kyytiin hyppäsimme satamassa. Matkaan sisältyi laivamatkat, kuljetukset hotellin ja näyttelypaikan välillä sekä lyhyt reissu paikalliseen ostoskeskukseen. Kissat matkaisivat laivan autokannella bussissa ihmisten jännätessä ylemmillä kansilla kissojen pärjäämistä. Koska bussifirma järjestää myös koiranäyttelymatkoja, bussissa osa penkeistä oli korvattu häkeillä, joihin kissojen kuljetuskopat laitettiin. Tämä rauhoitti omistajien mieltä, Hafta kun on jo kerran syönyt tiensä ulos kuljetuskassista... Ensimmäinen laivamatka Tallinnan suuntaan oli paljon jännittävämpi kuin kotiintulomatka, sillä kissat eivätkä ihmiset tienneet millainen matka oli odotettavissa. Ihmiset kulkivat laivaan jalan terminaalin kautta kissojen matkustaessa bussissa, ja kun kissoja oltiin jättämässä bussiin bussikuskin huomaan ensimmäisen kerran, päästi Hafta viime hetkellä sydäntäsärkevän maukaisun. H olikin varsin jännittynyt koko laivamatkan ajan ja hermoili huolehtivan äidin tavoin lastensa pärjäämisestä. Tallinnan päässä laivasta päästyämme hakeuduimme takaisin bussiin, ja siellä meitä odotti todennäköisesti koko laivamatkan ajan tyytyväisenä torkkuneet kissat, joten oletettavasti kissat pärjäsivät laivamatkan paljon paremmin kuin omistajansa...

Hotellimme sijaitsi selvästi keskustan ulkopuolella, mutta silti suht lähellä näyttelypaikkaa. Hotelli ei ollut saanut netissä liian mairittelevia arvosteluja, joten huoneen kunto yllätti todella positiivisesti. Paikat olivat siistit ja huoneessa ei ollut oikeastaan mitään koloja tai vaarallisia paikkoja kissoille. Perjantaina pystyimmekin jättämään kissat hotellille viettämään aikaa keskenään, kun itse lähdimme syömään erittäin maukasta illallista kasvattajan kanssa ja nauttimaan hyvästä seurasta.

Sopiva makoilupatteri loi kotoista tunnelmaa

Leela oli piilossa

Kylppärin lavuaaritaso oli ISO!

Haftan mielestä virolainen kraanavesi oli jännempää kuin suomalainen

Lauantaina oli aikainen herätys, sillä meidän oli tarkoitus olla näyttelypaikalla heti ilmoittautumisen alettua. Vaikka unet olivatkin jääneet huonekunnallamme hieman vähäisiksi edellisenä yönä, kukaan ei ollut erityisen känkkäränkkänä. Näyttelypaikalle ja sturdeihin päästyään kissat saivat aamupalan ja sitten vain odoteltiin arvostelujen alkamista. Somaleiden arvostelut ovat aina varsin myöhään, sillä tuomarit käyvät arvostelemiaan rotuja läpi aakkosjärjestyksessä, joten meillä oli aikaa käydä ottamassa Leelasta viralliset valokuvatkin ennen lauantain arvosteluja.

Rentona

Leela leivoskelee normaaliin tapaansa

Hafta pääsi arvosteluun ennen Leelaa ja tuomari tykkäsi neidistä todella paljon. Varsinkin Haftan kauniit vihreät silmät ja hyvin laitettu turkki saivat kehuja. Tuomari antoi Haftalle sertin, mikä tarkoitti, että Hafta valmistui International Championiksi! Hafta pääsi myös tp-valintoihin, mutta tuomarin parhaaksi Haftaa ei valittu. Kisa oli erittäin tiukka, mutta valinta osui tällä kertaa saman kasvattajan Gigi-abessinialaiseen, joten ei siinä kauhean pettynyt voinut olla. Tuomari taisi olla hiukan enemmän aby-ihminen, ja onhan Gigi vanhempi ja kehittyneempi kuin Hafta. 

Hafta ja iloinen H tp-valinnassa

Leela arvosteltiin toisella tuomarilla Klaran jälkeen. Tuomarin ensimmäinen kommentti Leelalle oli ihastunut "am I cute or am I cute?". Vaikka Leela on puoli vuotta Klaraa nuorempi, on neiti mennyt painossa Klaran ohi. Tuomarin ilme olikin näkemisen arvoinen, kun hän otti pentuluokassa kilpailevan pikkuneidin ensimmäisen kerran käsiinsä. Alku"järkytyksen" jälkeen alkoivat kehut, ja  Leelan hyvänmuotoinen pää, upea väri ja iso koko olivat neidin parhaimpia puolia. Myös Leela pyörähti tp-valinnoissa häviten upealle venäjänsinispennulle, joka sitten olikin III-kategorian paras kissa (Best of best) ja koko näyttely toiseksi paras kissa.

Toisena yönä nukuttiin hiukan paremmin kuin ensimmäisenä, ja sunnuntaina herättiin rännästä sohjoiseen maisemaan. Näyttelypaikalle lähdettiin taas aikaisin, joten varsin paljon odottelua oli luvassa. Leela jatkoi tietenkin pentuluokassa lauantain tapaan, mutta Hafta siirtyi sunnuntaille korkeampaan luokkaan keräämään CAGCIB-sertejä Grand International Champion-titteliä varten. Ennen arvostelujen alkua Leela sai valjastella hetken näyttelypaikalla, jotta ylimääräinen energia purkautuisi jossain muualla kuin tuomarin pöydällä. Leela tutki reippaasti ympäristöä ja olisi mielellään maistellut kaikkea mahdollista ympärillään penkeistä mainosjulisteisiin, mutta Leelan suureksi pettymykseksi kaikki tämänkaltainen kiva kiellettiin. Sunnuntain valjastelusta ja lauantain valokuvauksesta pyrittiin saamaan myös se hyöty, ettei Leela olisi samanlainen tuhatjalkainen kuin kolme viikkoa sitten Hartolan näyttelyssä, ja onneksi mahdoton tuhatjalkainen ei ilmestynytkään paikalle.

Haftan tuomarointi oli taas ennen Leelaa, ja vanhempi neito sai varsin samanlaisia kommentteja kuin lauantainakin, ja oli tuomari ottamassa Haftaa mukaan kotiinsakin. Hafta oli mukavan rento pöydällä, vaikka diivaksi kuvailtiinkin, ja serti tuli heittämällä sekä kutsu tp-valintoihin. Jännitystä päivään toi se, että Haftan tp-kisa oli samaan aikaan Leelan tuomaroinnin kanssa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että A joutui tositoimiin ensimmäistä kertaa näyttelyssä ja kantoi Haftan tp-valinnassa. Hafta venkosi enemmän kuin H:n käsissä, mikä varmasti johtui osittain siitä, että A:ta jännitti varsin paljon. Tilanteesta kuitenkin selvittiin kissan ja ihmisen antaessa toisilleen tukea, vaikka tuomari valitsikin toisen kissan paneeliin.

Sunnuntaiksi vaihtuneen tuomarin reaktio Leelan painoon oli samanlainen kuin lauantaisenkin tuomarin, eli hyvin yllättynyt ja suorastaan hämmentynyt. Kuten Haftankin, myös Leelan tapauksessa kommentit olivat varsin samanlaisia kuin edellisenä päivänä tuomarin kehuessa etenkin kokoa ja turkkia, mutta tp-valinnassa tuli kuitenkin häviö söpölle palleroiselle brittipennulle. Tuomarin kommenteista päätellen hän kai olisi odottanut Leelan olevan vähemmän pentumainen painon ja lihaksikkuuden takia, vaikka kyllähän pentu nyt vielä pennulta puolivuotiaana näyttää.

Voittajat unisina

Pääsimme lähtemään näyttelypaikalta hyvissä ajoin ennen laivan lähtöaikaa, ja kuten tulomatkallakin, kissat jätettiin bussiin ja laivaan noustiin jalan. Tällä kertaa eronhetki oli kuitenkin helpompi, koska tulomatka oli sujunut ongelmitta. Ihmisväki viettikin laivamatkan kuohuvan ääressä kilistellen onnistuneelle näyttelyreissulle, kahdelle uudelle IC:lle (Klara valmistui sunnuntaina) ja yleisesti Amajan-kissojen hyvälle menestykselle.

Kotisatamassa meillä oli kyyti odottamassa, ja pitkän viikonlopun päätteeksi väsynyt matkaseurue pääsi mukavasti kotiin nepalilaisen ravintolan kautta.