Ery-Syd 20.9.2015

Ery-Syd järjesti viikonloppuna Kannelmäen kauppakeskus Kaaressa kansallisen kissanäyttelyn, johon Leela oli ilmoitettu sunnuntaille. Koska kansallisissa näyttelyissä ei jaeta korkeampien luokkien sertejä ollenkaan, oli näyttelyssä pääasiassa pentuja ja nuoria kissoja. Hafta siis joutui jäämään kotipoika-Tiituksen seuraksi pitelemään peukkuja.

Näyttelyyn valmistautuminen alkoi jo perjantaina, kun Leela pääsi ensimmäistä kertaa pesulle. Jotta Leela ei kauhistelisi kokonaan kastumista niin paljoa, pesimme ensin Haftan, joka käyttäytyy aina todella hyvin suihkussa. Eikä sen puoleen, Hafta oli kyllä kieltämättä pesun tarpeessa... Mamin hyvän esimerkin avulla Leelalle näytettiin, että suihku ei ole kauhistus. Meidän ei ollut tarkoitus kuurata Leelaa, vaan pesu oli pääasiassa nopea kastelu ja pesuaineella pesu, jotta pesu tulisi tutuksi neidille. Haftan antama esimerkki oli hyvä, mutta ei oppi kuitenkaan aina mene heti ensimmäisellä kerralla perille. Vaikka vesisuihkua on kiva tassutella, ei koko selän kastuminen tuntunutkaan niin kivalta.  Pari kertaa Leela sai aikamoisen rimpuilukohtauksen ja muutenkin äänekäs pikkuneiti ilmaisi varsin painokkaasti koko suihkun ajan, että nyt voisi suihkuttelu jo loppua. Leelan suihkusta ei nyt tällä kerralla ole kuvia, kun ei siinä sellaisia oikein ehtinyt miettiä. Tärkeintä oli tehdä kylvystä mahdollisimman kiva kokemus pennulle.

Somaleilla on sen verran pitkä turkki, että se kihartuu, jos kuivausta ei tehdä hiustenkuivaajan avulla. Hafta oli myös tässä toimessa esimerkkinä Leelalle. Haftan föönauksen ajan Leela joko kurkki toimitusta kulman takaa tai juoksi kämppää edestakaisin villisti. Koko kapistus oli pikkukissan mielestä hyvin epäilyttävä, vaikka meillä on kyllä hiuksia kuivattu puhaltimella jo silloinkin, kun pikkupojat asuivat vielä kotona. Meitä siis hieman epäilytti, että tuleeko Leelan föönauksesta yhtään mitään ja täytyykö kissan pitelijän pukeutua nahkarukkasiin kynsimisen pelossa. Rukkaset jäivät kuitenkin kaappiin ja Leela yllätti todella positiivisesti! Neiti rimpuili kuivaamisen aikana kunnolla vain pari kertaa ollen muuten oikein nätisti, joten lämmin ilma taisi loppujen lopuksi tuntuakin ihan kivalta.

Normaalista näyttelyaamusta poiketen meidän ei tarvinnut herätä ja lähteä liikkeelle kukonlaulun aikaan, sillä näyttely avattiin yleisölle vasta klo 12. Automatka oli Leelan mielestä ärsyttävä ja saimmekin kuulla pikkukissan karjuntaa koko matkan ajan, mutta perillä neiti kuitenkin rauhoittui saman tien, kun pääsi ulos autosta. Eläinlääkärintarkastuksessa Leelaa jännitti ehkä aavistuksen verran, mutta jo sturdiin asettuessa pikkuneiti oli todella rennon oloinen. Olimme varanneet Leelalle mukaan valjaat, jos halusimme pitää neitiä sylissä, sillä kukaan ei toivo kissan karkaavan tavaratalossa, jossa näyttelyaluetta ei pystytä sulkemaan muista tiloista. Koska Leela oli reipas muutenkin, kisu pääsi syliin ja tutustumaan näyttelyalueeseen. Sylissä ollessa Leela oli rauhallisesti ja tutki reippaasti ympärillä olevaa hälinää.

Lopulta tuli aika viedä tyttönen näytille. Tuomari ihastui Leelaan ja kehui tytön maasta taivaisiin ja takaisin. Ensimmäinen kommentti tuomarin suusta olikin ihastunut "Mä en kestä!". Tietenkin typykän piti ilmoittaa, että olisi mielellään jossain muualla, mutta tuomari ei antanut tämän häiritä. Leela sai tuomarilta haleja ja pusuja sekä erittäin positiivisen ensimmäisen kokemuksen kissanäyttelystä. Ainoaksi huonoksi puoleksi mainittiin neidin jaloissa olevat raidat, jotka ovatkin vielä tällä hetkellä varsin selkeät, mutta onneksi raidoilla on kuitenkin tapana kadota iän myötä. Leela kutsuttiin myös tuomarin parhaan valintaan, mutta juuri raitojen takia Leela tippui jatkosta. Tuomari tosin oli sitä mieltä, että jos söpöydestä olisi kilpailtu, niin Leela olisi ehdoton voittaja. ♥ Myös tuntemattomat ihmiset tulivat arvostelun lopuksi kehumaan Leelaa, mikä lämmitti mieltä todella paljon.

Näyttelyn lopputtua pysähdyimme vielä kotimatkalla ostamaan ruokaa ja Leela päästettiin silloinkin valjastelemaan. Näytilläolo oli tainnut kuitenkin viedä hiukan mehuja pikkuisesta, sillä varsin pian Leela halusi jo takaisin kantokoppaan. Loppupäivä kotona meni torkkuessa.

Taas kerran ei voi muuta sanoa, kuin että olemme todella ylpeitä Leelasta ja neidin käyttäytymisestä ensimmäisessä näyttelyssä! Jännäsimme aiheuttaisiko Leela jonkinlaisen henkilökohtaisen spektaakkelin, mutta kaikki huoli oli turhaa. Leela käyttäytyi todella hyvin, sai loistavan arvostelun ja todella hyvän kokemuksen kissanäyttelystä.