Hirveän kauhea pehmolelu

Eräänä siivouspäivänä H sattui kaivamaan kaapista esiin ilvespehmolelun, nimeltään Ewan, joka päätettiin esitellä kissoille. Haftan mielestä esittelyt olisivat voineet jäädä väliin. Neiti pörhistyi sekunnin sadasosassa ja päästi suustaan kunnon sähinät. Kun pehmolelua liikautti edes pikkuisen, Hafta sähisi.

H yritti tutustuttaa Haftaa Ewaniin sylistä käsin. Hafta-raasu oli sylissä rauhallisesti, kun leluun ei koskettu, mutta jos sitä liikautti hiukankin, neiti pinkaisi salamana pakoon. Jäljelle jäi vain punaiset ponnistusjäljet H:n vatsaan ja käsiin. Perinteinen tutustuminen takapuolta nuuskuttamalla kyllä onnistui, mutta nenäkkäin oleminen oli hirveää.

Tiitus kauhisteli Ewania, koska Haftakin kauhisteli. Tiitsi kuitenkin sosiaalisesti rohkeampana kävi nuuhkimassa lelua ja totesi sen täysin vaarattomaksi. Eihän se edes liiku! Hafta ei kuitenkaan halunnut uskoa Tiitusta, vaikka Tiitus uskalsi pestä itseään aivan lelun vieressä selkä leluun päin.

Jossain vaiheessa lelu nostettiin kiipeilypuuhun ja Haftaa tuotiin taas lähemmäksi. Kun Hafta oli kosketusetäisyydellä, neiti päätti läimäyttää lelua kaikin voimin. Eikä mitään tapahtunut. Mutta silti kauhistus ei poistunut Haftan mielestä. Myöhemmin Ewan nostettiin sohvalle, jossa Hafta kävi sitä samaisella riuskalla otteella läimäyttämässä uudestaan mamman ollessa vieressä turvana, mutta ei kuitenkaan sen lähemmäksi uskaltautunut. Kun H riepotteli lelua, Hafta kyllä seurasi tapahtumaa hyvin kiinnostuneena lyhyen matkan päästä.

Viimeaikoina lelu on ollut kaapissa, mutta kun se on ollut esillä, Hafta ei ole sähissyt sille. Aluksi karvat ovat kyllä olleet pystyssä, mutta neiti on uskaltautunut jo useamman kerran nuuhkuttelemaan sitä oma-aloitteisesti. Siedätyshoidon avulla saamme varmasti Haftasta ja Ewanista vielä ystävykset.

- A