Nyt on takana melkein viikko yhteiseloa kissan kanssa. Alku on sujunut todella hyvin ja Hafta on osoittautunut todella rakastavaksi ja läheisyydenhaluiseksi kissaksi.
Viime torstaina menimme illansuussa hakemaan Haftaa lapsuudenkodistaan. Leikityshetken jälkeen pakkasimme kissan kantokassiin ja lähdimme kohti uutta kotia. Hafta oli autossa mallikkaasti, tosin hiljaisuus saattoi johtua myös pienestä jännityksestä. Kotona koppa avattiin innostuneissa tunnelmissa hiekkalaatikolla, mutta kissa jäi koppaan makoilemaan varsin rennon oloisesti. Kun kissa ei kopasta liikkunut mihinkään, se nostettiin sieltä hiekkalaatikkoon, josta sen matka jatkui varovaisesti suoraan pesukoneen taakse.
Unien jälkeen Hafta olikin valmis tutkimaan kotia. Paikat käytiin läpi varovaisesti hiipien, mutta kun asunto osoittautui turvalliseksi, hiippailu väheni. Myös emon ja sisarusten perään itkettiin jonkin verran. Epävarmuuden iskiessä täytyi hieman kurista, jolloin tarvittiin ihmisen rauhoittavaa läheisyyttä. Aluksi ruokakin oli kurinan arvoinen asia. Iltaa kohden Hafta rohkaistui jo selvästi, ihmiset saivat osakseen sekä leivontaa että kehräystä. Ihmiset olivat myös sen verran kivoja, että heitä viitsi tervehtiä häntä pystyssä puskien.
Ensimmäinen yö meni itkiessä ja ihmisistä turvaa hakiessa. Aamulla Hafta oli jo paljon rohkeampi ja haki enemmän huomiota. Siitä lähtien kissa onkin rohkaistunut hetki hetkeltä ja nyt se on kuin kotonaan. Lempileluiksi ovat osoittautuneet erilaiset huiskat ja virkattu rinkula, jota tapetaan antaumuksella iltaisin. Yksikään ostettu pesä ei ole vielä soveltunut nukkumapaikaksi...
Seuraava jännä asia Haftan elämässä on kaverin saapuminen perjantaina. Perheenlisäystä on siis luvassa, kun Pajunkissa käydään noutamassa kotiin. Haftalla on jännät päivät edessä.
_2.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti