maanantai 5. tammikuuta 2015

Joulun taikaa

Nyt kun uuden vuoden tauko on pidetty, blogiin yritetään taas puhaltaa eloa.

Kuten useat kissanomistajat (ja muidenkin eläinten) tietävät, eläinten kuvaus ei ole helppoa. Moni kehui meidän jouluaattopostauksen kuvia, mutta niiden eteen oli tehtävä töitä. Paljon. Hafta oli mallikelpoinen kuvattava. Neiti tuli paikalle kutsuttaessa, istui nätisti pyynnöstä ja katsoi jopa kameraan suurimman osan ajasta. Ongelmana oli kamera ja kuvaaja, sillä 20:stä kuvasta ehkä yksi oli tarkka. Syyttäkäämme talven pimeyttä...



Tiitus oli mallina puolestaan täysi mahdottomuus. Kuvattavana oleminen ei tullut kysymykseenkään, koska herra oli löytänyt kutsumuksensa: kuusen syömisen! Meillä oli muovikuusi ja Tiitus oli sen kimpussa ennen kuin kaikkia oksia oltiin edes ehditty levittää. Jos Tiitus ei syönyt oksia, se oli koristeiden kimpussa. Aamuisin koristeita sai keräillä lattialta, ja jossain vaiheessa myös sohvan alta löytyi lelupalloja etsiessä kaksi kuusenkoristetta.




Kuusi oli esillä viikon. Päätimme kerätä sen pois, kun Tiitus oli oksentanut kolme kertaa muovikuusen havuja eikä koristeita jaksettu asetella paikoilleen neljä kertaa päivässä. Ehkä ensi jouluna sitten uudestaan...

Onnistuminen ilman yrittämistä

- A

8 kommenttia:

  1. Hih, ihana tuo Tiituksen kuusen maistamiskuva ja vau, mikä ilme Haftalla on tuossa vikassa kuvassa! Hauskoja kuvia.
    Perheellämme on ollut oikea kuusi useampana vuotena, mutta meidän kissat ei ole oikein ikinä välittäneet siitä. Mitä nyt käyttivät juomakipponaan kuusenjalkaa, joka oli sellaista leveää mallia, että siitä pääsi juomaan kasteluvettä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeinen kuva Haftasta on kyllä todella tunnelmallinen!
      Ehkä meidänkin pitää testata oikeaa kuusta, jos se kiinnostaisi vähemmän... Ainakin, jos neulaset pistelevät, niin niiden syöminen ei oli yhtä kivaa. Tai sitten se vaan innostaa Tiitusta kehittelemään uusia syöntitapoja!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Se ei helpottanut asiaa, että H:n tuskaillessa kameran kanssa, mä vaan nauroin vieressä. :D

      Poista
  3. Ensimmäinen kuva Haftasta pienessä koossa on jotenkin maalauksellinen, kun epätarkkuutta ei ole paljoa. Isommaksi klikattuna sitten huomasi, että onhan sitä epätarkkuutta sen verran, että isokokoinen kuva on huono.

    Purskahdin nauruun tuon Tiituksen kuusensyömiskuvan kohdalla :D Niin veikeän näköinen.

    Huomaa kyllä tekstistä, kenen kanssa on kuvaamista ja näyttelyssä käymistä treenattu ja kenen kanssa ei. Hyvä, että teillä on pitkä pinna, niin saitte nätit kuvat!
    -Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekaa kuvaa ottaessa molemmat oltiinkin ihan että "nyt tuli hyvä kuva!" ja sitten petyttiin, kun se olikin suttuinen. Pöh.
      Tiitus oli kyllä ihan mahdoton noiden oksien kanssa. Se avasi suun jo kauempana ja sitten syöksähti oksan kimppuun. Ja jos oksansyönti kiellettiin yhdellä puolella kuusta, Tiituksen oli joka kerta testattava josko toisella puolella syöminen olisi sallittua. Eikä Tiitus todellakaan jaksanut kuvaamiseen keskittyä, kun korokkeena toimineen laatikon avulla sen nenän eteen tuotiin koskemattomia oksia. Mahdoton kissa...

      Poista
  4. Kissat ja joulukuusi on mielenkiintoinen yhdistelmä - neljällä kiipeilevälä kisulla, joista kaksi ovat pentuja, meillä ei ole kuusta sisätiloissa.

    Tänä vuonna innostuimme sen sijasta laittamaan kuusen ulos terassillemme. Valot siihen saatiin, muttei muita koristeita. Ja kyllä, myrsky on kaatanut ulkokuusemme ainakin kerran :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, että teillä on päädytty pitämään kuusi ulkona. :D Meillä Hafta ei ollut ollenkaan kiinnostunut kuusesta, mikä oli hieman yllättävää.
      Meillä ei valitettavasti ole mahdollisuutta ulkokuuseen, koska terassillemme ei saa sähköpiuhaa vedettyä. Ulkokuusessa nimittäin on oltava valot, tunnelman takia. :)

      Poista