sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Videoilahdutus

Leela on varsin ahne pikkutyttö eikä oikein jaksaisi odottaa ruuan saamista. Leelan innokkuudesta syntyi todella söpö tapa, joka toistuu usein ennen ruuan saamista.

video

Hafta puolestaan haluaa ilahduttaa kaikkia tuttuja, joilla on ollut viime aikoina vaikeaa syystä tai toisesta.

video

tiistai 24. marraskuuta 2015

Tytöt Tallinnassa, 20.-22.11.2015

Perjantaina koitti meidän tyttöjen ensimmäinen ulkomaanmatka, joka suuntautui Suomenlahden toiselle puolelle Tallinnaan. Matkan syynä oli virolaisen Felix-kissayhdistyksen järjestämä kissanäyttely. Saavuttaakseen International Champion-tittelin, kissa tarvitsee kolme sertiä vähintään kahdesta eri maasta. Ennen matkaa Haftalla oli jo kaksi sertiä Suomesta, joten ulkomaanmatka oli neidille pakollinen sertijumin takia. Leela lähti mukaan kartuttamaan kokemusta, kun Tiitus puolestaan jäi kotiin H:n äidin huomaan.

Matkan ensimmäinen haaste oli satamaan pääseminen kaiken sen tavaran kanssa, mitä kahden kissan ja ihmisen viikonlopun näyttelymatkaan tarvitaan mukaan. Onneksi saimme kyydin satamaan, joten tavaramäärän kuljettamisesta ei tullut ongelmaa. Otimme matkalla mukaan myös Haftan serkun Klaran sekä hänen sijoitusmammansa. Olimme varanneet paikat kissanäyttelymatkoja järjestävän bussifirman, King Toursin, kautta, jonka kyytiin hyppäsimme satamassa. Matkaan sisältyi laivamatkat, kuljetukset hotellin ja näyttelypaikan välillä sekä lyhyt reissu paikalliseen ostoskeskukseen. Kissat matkaisivat laivan autokannella bussissa ihmisten jännätessä ylemmillä kansilla kissojen pärjäämistä. Koska bussifirma järjestää myös koiranäyttelymatkoja, bussissa osa penkeistä oli korvattu häkeillä, joihin kissojen kuljetuskopat laitettiin. Tämä rauhoitti omistajien mieltä, Hafta kun on jo kerran syönyt tiensä ulos kuljetuskassista... Ensimmäinen laivamatka Tallinnan suuntaan oli paljon jännittävämpi kuin kotiintulomatka, sillä kissat eivätkä ihmiset tienneet millainen matka oli odotettavissa. Ihmiset kulkivat laivaan jalan terminaalin kautta kissojen matkustaessa bussissa, ja kun kissoja oltiin jättämässä bussiin bussikuskin huomaan ensimmäisen kerran, päästi Hafta viime hetkellä sydäntäsärkevän maukaisun. H olikin varsin jännittynyt koko laivamatkan ajan ja hermoili huolehtivan äidin tavoin lastensa pärjäämisestä. Tallinnan päässä laivasta päästyämme hakeuduimme takaisin bussiin, ja siellä meitä odotti todennäköisesti koko laivamatkan ajan tyytyväisenä torkkuneet kissat, joten oletettavasti kissat pärjäsivät laivamatkan paljon paremmin kuin omistajansa...

Hotellimme sijaitsi selvästi keskustan ulkopuolella, mutta silti suht lähellä näyttelypaikkaa. Hotelli ei ollut saanut netissä liian mairittelevia arvosteluja, joten huoneen kunto yllätti todella positiivisesti. Paikat olivat siistit ja huoneessa ei ollut oikeastaan mitään koloja tai vaarallisia paikkoja kissoille. Perjantaina pystyimmekin jättämään kissat hotellille viettämään aikaa keskenään, kun itse lähdimme syömään erittäin maukasta illallista kasvattajan kanssa ja nauttimaan hyvästä seurasta.

Sopiva makoilupatteri loi kotoista tunnelmaa
Leela oli piilossa

Kylppärin lavuaaritaso oli ISO!
Haftan mielestä virolainen kraanavesi oli jännempää kuin suomalainen


Lauantaina oli aikainen herätys, sillä meidän oli tarkoitus olla näyttelypaikalla heti ilmoittautumisen alettua. Vaikka unet olivatkin jääneet huonekunnallamme hieman vähäisiksi edellisenä yönä, kukaan ei ollut erityisen känkkäränkkänä. Näyttelypaikalle ja sturdeihin päästyään kissat saivat aamupalan ja sitten vain odoteltiin arvostelujen alkamista. Somaleiden arvostelut ovat aina varsin myöhään, sillä tuomarit käyvät arvostelemiaan rotuja läpi aakkosjärjestyksessä, joten meillä oli aikaa käydä ottamassa Leelasta viralliset valokuvatkin ennen lauantain arvosteluja.

Rentona

Leela leivoskelee normaaliin tapaansa
Hafta pääsi arvosteluun ennen Leelaa ja tuomari tykkäsi neidistä todella paljon. Varsinkin Haftan kauniit vihreät silmät ja hyvin laitettu turkki saivat kehuja. Tuomari antoi Haftalle sertin, mikä tarkoitti, että Hafta valmistui International Championiksi! Hafta pääsi myös tp-valintoihin, mutta tuomarin parhaaksi Haftaa ei valittu. Kisa oli erittäin tiukka, mutta valinta osui tällä kertaa saman kasvattajan Gigi-abessinialaiseen, joten ei siinä kauhean pettynyt voinut olla. Tuomari taisi olla hiukan enemmän aby-ihminen, ja onhan Gigi vanhempi ja kehittyneempi kuin Hafta. 

Hafta ja iloinen H tp-valinnassa

Leela arvosteltiin toisella tuomarilla Klaran jälkeen. Tuomarin ensimmäinen kommentti Leelalle oli ihastunut "am I cute or am I cute?". Vaikka Leela on puoli vuotta Klaraa nuorempi, on neiti mennyt painossa Klaran ohi. Tuomarin ilme olikin näkemisen arvoinen, kun hän otti pentuluokassa kilpailevan pikkuneidin ensimmäisen kerran käsiinsä. Alku"järkytyksen" jälkeen alkoivat kehut, ja  Leelan hyvänmuotoinen pää, upea väri ja iso koko olivat neidin parhaimpia puolia. Myös Leela pyörähti tp-valinnoissa häviten upealle venäjänsinispennulle, joka sitten olikin III-kategorian paras kissa (Best of best) ja koko näyttely toiseksi paras kissa.



Toisena yönä nukuttiin hiukan paremmin kuin ensimmäisenä, ja sunnuntaina herättiin rännästä sohjoiseen maisemaan. Näyttelypaikalle lähdettiin taas aikaisin, joten varsin paljon odottelua oli luvassa. Leela jatkoi tietenkin pentuluokassa lauantain tapaan, mutta Hafta siirtyi sunnuntaille korkeampaan luokkaan keräämään CAGCIB-sertejä Grand International Champion-titteliä varten. Ennen arvostelujen alkua Leela sai valjastella hetken näyttelypaikalla, jotta ylimääräinen energia purkautuisi jossain muualla kuin tuomarin pöydällä. Leela tutki reippaasti ympäristöä ja olisi mielellään maistellut kaikkea mahdollista ympärillään penkeistä mainosjulisteisiin, mutta Leelan suureksi pettymykseksi kaikki tämänkaltainen kiva kiellettiin. Sunnuntain valjastelusta ja lauantain valokuvauksesta pyrittiin saamaan myös se hyöty, ettei Leela olisi samanlainen tuhatjalkainen kuin kolme viikkoa sitten Hartolan näyttelyssä, ja onneksi mahdoton tuhatjalkainen ei ilmestynytkään paikalle.




Haftan tuomarointi oli taas ennen Leelaa, ja vanhempi neito sai varsin samanlaisia kommentteja kuin lauantainakin, ja oli tuomari ottamassa Haftaa mukaan kotiinsakin. Hafta oli mukavan rento pöydällä, vaikka diivaksi kuvailtiinkin, ja serti tuli heittämällä sekä kutsu tp-valintoihin. Jännitystä päivään toi se, että Haftan tp-kisa oli samaan aikaan Leelan tuomaroinnin kanssa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että A joutui tositoimiin ensimmäistä kertaa näyttelyssä ja kantoi Haftan tp-valinnassa. Hafta venkosi enemmän kuin H:n käsissä, mikä varmasti johtui osittain siitä, että A:ta jännitti varsin paljon. Tilanteesta kuitenkin selvittiin kissan ja ihmisen antaessa toisilleen tukea, vaikka tuomari valitsikin toisen kissan paneeliin.


Sunnuntaiksi vaihtuneen tuomarin reaktio Leelan painoon oli samanlainen kuin lauantaisenkin tuomarin, eli hyvin yllättynyt ja suorastaan hämmentynyt. Kuten Haftankin, myös Leelan tapauksessa kommentit olivat varsin samanlaisia kuin edellisenä päivänä tuomarin kehuessa etenkin kokoa ja turkkia, mutta tp-valinnassa tuli kuitenkin häviö söpölle palleroiselle brittipennulle. Tuomarin kommenteista päätellen hän kai olisi odottanut Leelan olevan vähemmän pentumainen painon ja lihaksikkuuden takia, vaikka kyllähän pentu nyt vielä pennulta puolivuotiaana näyttää.


Voittajat unisina
Pääsimme lähtemään näyttelypaikalta hyvissä ajoin ennen laivan lähtöaikaa, ja kuten tulomatkallakin, kissat jätettiin bussiin ja laivaan noustiin jalan. Tällä kertaa eronhetki oli kuitenkin helpompi, koska tulomatka oli sujunut ongelmitta. Ihmisväki viettikin laivamatkan kuohuvan ääressä kilistellen onnistuneelle näyttelyreissulle, kahdelle uudelle IC:lle (Klara valmistui sunnuntaina) ja yleisesti Amajan-kissojen hyvälle menestykselle.


Kotisatamassa meillä oli kyyti odottamassa, ja pitkän viikonlopun päätteeksi väsynyt matkaseurue pääsi mukavasti kotiin nepalilaisen ravintolan kautta.


perjantai 20. marraskuuta 2015

Viikonloppumenoja

Tässä teille muutama kaunis syksyinen kuva ihailtavaksi, me puolestaan lähdemme viikonlopuksi tyttöjen kanssa Tallinnaan!




tiistai 17. marraskuuta 2015

Blogin tarina

Saimme Pesukarhu kissoilta haasteeksi kertoa blogimme tarinan, joten tässä se nyt sitten on. Itse blogin tarina on suht lyhyt ja nuori, mutta sitä ei voi kertoa ilman katsausta ajassa taaksepäin, siihen aikaan, kun kissaharrastus alkoi.

Kun H oli vauva, kotona asui kaksi pitkäkarvaista maatiaiskissaa, sisarukset Otto ja Missa. Missa oli tyttökissana hieman varautuneempi mitään ymmärtämätöntä ihmislasta kohtaan, mutta Otto lupsakkana poikana toimi milloin H:n räsynukkena, milloin tyynynä, eikä koskaan pahoittanut mieltään ihmislapsen huomionosoituksista. Kissoista jouduttiin kuitenkin luopumaan muuton takia H:n ollessa vielä hyvin pieni, ja useampi vuosi kuluikin ilman lemmikkieläimiä. Kun H sitten pääsi ensimmäiseltä luokalta, oli sovittu, että jos H olisi valmis huolehtimaan kissasta, sellainen voitaisiin hankkia. Tämän sopimuksen johdosta kotiin muutti pitkäkarvainen maatiaiskissa Lilli, joka sitten olikin H:n paras kaveri koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. Lilli oli oma persoonansa, kunnon karvakasa ja oikea ahne herkkupeppu, ja ihan puhtaasti H:n kissa, johon A:kin sai tutustua lukioikäisenä.

Lilli-neiti


Kun muutimme saman katon alle, oli Lillistä jo aika jättänyt, mutta H ilmoitti kuitenkin haluavansa jossain vaiheessa elämäänsä vielä kissan. Pari vuotta tästä eteenpäin tuli sitten otollinen hetki kissan hankinnalle ja H otti yhteyttä Haftan kasvattajaan. Koska kasvattajalla ei sillä hetkellä ollut pentuja, jäimme odottamaan seuraavaa pentuetta. Tulevan pennun kaverin etsiminen aloitettaisiin, kun tieto somppupentueesta tulisi.

Uuden aikakauden alku ja Hafta

Sen vuoden aikana, jona jouduimme pentua odottamaan, A rupesi lukemaan kissablogeja. Ensimmäiset blogit taisivat olla Herra Mäykynen ja Elli-neiti sekä Salmiakkivarvas ja Vadelmanenä & Mustikkatassu. Blogien kautta A sai helpotusta alati kasvavaan kissakuumeeseen ja samalla ajatus omasta blogista syntyi. Blogin avulla olisi helppo kertoa kissojen kuulumisia kavereille ja itsellekin jäisi muistoja jokapäiväisestä elämästä karvakavereiden kanssa. Lopulta A ilmoitti H:lle, että meidän kissoille perustetaan blogi, ja työnjaossa A on vastaava pääkirjoittaja ja H pääasiassa oikolukija ja valokuvien muokkaaja, joskin toisinaan (kuten nytkin) oikolukija saattaa kirjoittaa jopa lähes koko tekstin uuteen uskoon, jos se ei satu miellyttämään.

Karvan määrässä Tiituskin jää kakkoseksi Lillille

Ensimmäinen postaus tehtiin torstaina 6.2.2014 päivällä, kun Hafta haettiin kotiin vielä samana iltana. Tiitus muutti taloon 14.2.2014. Siitä lähtien postauksia on kirjoiteltu säännöllisen epäsäännöllisesti, kuitenkin yrittäen saada kirjoitettua viikossa ainakin kerran. Tekstit käsittelevät pääasiassa normi kotijuttuja, mutta mukaan mahtuu myös kirjoituksia näyttelyistä ja muilta reissuilta, joita kissojen kanssa tehdään. Aluksi lukijoiden kommentointi järkytti ja aiheutti suorituspaineita, mutta nykyään on todella kiva lukea mitä mieltä ihmiset ovat postauksista.

Ja ihka ensimmäisen kotona syntyneen pentueen kaunotar Leela

Me voimme haastaa tällä kertaa kaikki ne blogit, jotka eivät vielä ole tarinaansa kirjoittaneet, mutta haluavat sen tehdä.


1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

perjantai 13. marraskuuta 2015

Synttärisankarit

Vuosi on kulunut ja taas on aika juhlistaa Haftan ja Tiituksen synttäreitä! Haftan päivä oli jo keskiviikkona ja tänään on Tiituksen vuoro, joten päätimme pitää kissoille yhteissynttärit. Luvassa oli tietenkin erikoisruokaa herkuilla koristeltuna.



Synttäriyllätyksenä posti toi kissoille nimikkolusikat (kiitos ihmisväen runsaan muronsyönnin ja erään nimeltämainitsemattoman monikansallisen yrityksen kampanjan...)! Lisäksi päivänsankarit saivat lahjaksi myös uusia leluja.


Hafta, lusikka ja pönötys


Leela halusi kokeilla heti kuinka lusikka sopii suuhun


Davy Crocat

Leikit oli niin hurjia, että kamera ei pysynyt taaskaan perässä

Leela malttoi poseerata

tiistai 10. marraskuuta 2015

Lavuaarissa

Leela tykkää auttaa päivittäin tiskaamisessa ja vesipisaroiden metsästys tassuilla on kivaa!

video

tiistai 3. marraskuuta 2015

YkkösKissat 1.11.2015

Sunnuntaiaamuna oli taas lähtö kohti näyttelypaikkaa, tällä kertaa Hartolan Linna-hotellia. Hyvin lyhyiden yöunien takia sekä kissat että ihmisväki ei ollut aivan parhaassa terässä, mutta onhan sitä ennenkin pärjätty! Leelalla oli alkumatkasta hyvin paljon asiaa, joka tuli sanottua vahvalla äänellä, kunnes väsymys iski. Hafta puolestaan antoi lapsen puhua ensin ja Leelan hiljennyttyä kertoi omat juttunsa hiljaisella äänellä.

Tämänkertainen näyttely oli erikoinen juuri meille siitä syystä, että myös Ludo ja Lando olivat paikalla! Haftan ja Leelan kasvattajalla on tapana pyytä jokaista uutta pentuetta käymään kerran yhdessä näyttelyssä, että uudet perheet saavat hiukan käsitystä mistä harrastuksessa on kyse ja kasvattaja saa ammattimaista palautetta pentueen "tasosta". Landoa kävimme katsomassa uudessa kodissa muutama viikko sitten, mutta Ludoa emme olleet nähneet luovutuksen jälkeen muualta kuin kuvista. Koska eiväthän pojat enää meitä tunnista, jälleennäkemisen riemu oli suuri vain ihmisväen osalta.

Jälleennäkeminen, vasemmalla Ludo ja oikealla Lando (kuva hämää, Ludo on oikeasti isompi)

Ludo

Koska Landosta ei saatu näyttelyssä hyvää kuvaa, tämä kuva on vierailulta Landon perheen luona

Leela leivoskeli sturdissa

Leela tuli ensimmäisenä tuomarointivuoroon. Jo vuoroa odotellessa Leela venkoili H:n sylissä, mutta tuomarin pöydällä neiti vasta heittäytyikin todelliseksi tuhatjalkaiseksi. H sai tehdä kunnolla töitä, että kissa pysyy käsissä Leelan tehdessä kaikkensa päästäkseen omille teilleen. Neiti ei kuitenkaan ollut millään tavalla aggressiivinen tuomaria tai H:ta kohtaan, ei vain huvittanut sitten yhtään olla nätisti paikoillaan, joten käytös ei ollut este arvioinnille, kunhan typykkä vain pysyy pöydällä. Käytöksestä johtuen tulikin hieman yllätyksenä, että tuomari halusi nähdä Leelan tp-valinnoissa. Valinnassa Leelan päätä kehuttiin pehmeälinjaiseksi ja varsinkin neidin iso koko miellytti tuomaria sen verran, että Leela valittiin paneeliin! Kyllä tuomari oli kirjoittanut arvostelupaperiinkin mm. "sweet and promising lady", vaikka Leela ei nyt parasta itseään esittänytkään.

Leelaa ei kiinnostanut olla sylissä

Hafta puolestaan käyttäytyi normaaliin tapaansa moitteettomasti tuomarin pöydällä. Tietysti hieman piti hiljaisella äänellä jurputtaa, mutta neiti nuuskutteli innokkaana tuomarin lelua ja kävi katsastamassa pöydällä olevan mukin sisällön (teetä, ei kahvia - pöh!). Hafta sai sertinsä ja jäi odottelemaan värin parhaan valintaa samalla tuomarilla olevien poikien arvostelun jälkeen.

Molemmat pojat käyttäytyivät hyvin uudesta ja oudosta tilanteesta huolimatta, ja poikien omistajat kantoivat kissansa esimerkillisesti. Koska paikalla oli kolme riistanväristä kissaa, järjestettiin valinta värin parhaasta. Tällä kertaa Hafta valikoitui voittajaksi, koska oli selvästi kehittyneempi kuin poikansa, jotka ovat aivan ymmärrettävästi vielä ihan keskenkasvuisia. Hafta pyydettiin vielä tp-valintaan, mutta siellä ei tullut enää menestystä tuomarin suosiessa venäjänsinisiä ja rexejä.

Värin paras

Paneelia odotellessa yritimme saada Leelaa rentoutumaan ja napsahtamaan pois venkoilusta. Sturdissa neiti oli tyytyväinen, kehräävä ja leipova, mutta heti käsiin otettaessa venkoilu alkoi. Leelan venkoilu ei ollut loppunut paneeliin mentäessä, mutta onneksi Leelan kantoi asiansa osaava assari, joka on tottunut tuhatjalkaisiin. Eihän kakaraa meinannut edes uskoa samaksi kissaksi kuin kolme viikkoa sitten Salossa, missä pikkuneiti käyttäytyi kuin paraskin vanha näyttelykonkari... Paneelissa voittajaksi valikoitui yksimielisillä tuomariäänillä söpö venäjänsininen.

Taas rentona, kun ei tarvitse olla sylissä

Paneelin jälkeen pääsimme lähtemään kotimatkalle, mutta siitäkään matkasta emme selvinneet ilman jännitystä. Leela aloitti matkan normaaliin tapaan huutamalla kurkku suorana, mutta näyttelypäivän jännitys oli ollut liikaa ja pentu uupui varsin pian. Myös takapenkillä kissojen kanssa istunut A uupui samantien ja oli tietämätön maailman menosta, kunnes vasenta kättä rupesi kutittelemaan. Havahtuessaan A tajusi, että kättä oli kutitellut ohi kävellyt kissa, joka tietenkin otettiin heti kainaloon ja ruvettiin ihmettelemään, että mitä nyt oikein tapahtuu. Kissa oli Hafta, joka oli ilmeisesti jossain vaiheessa onnistunut repimään pehmeän kantolaukkunsa verkko-osaan kissanmentävän aukon. Se siitä laadusta sitten. Houdini tungettiin takaisin kantolaukkuunsa ja loppumatka jatkettiin pitämällä kättä reiän päällä.

Haftan terveiset kotimatkalta

Kaikkiaan näyttelypäivä oli onnistunut kauniiden kissojen ja mukavan seuran ansiosta. Sen sai kuitenkin taas huomata, että aina nämä karvaiset otukset jaksavat yllättää ja keksiä jotain uutta ihmisväen päänmenoksi...