tiistai 28. lokakuuta 2014

Pentumuisteloita

Nyt kun kissojen yksivuotispäivät lähestyvät kovaa vauhtia, on mukava muistella yhteisen taipaleemme alkuaikoja. Koska olimme yhteydessä Haftan kasvattajaan melkein vuosi ennen pennun syntymää, on meillä ollut etuoikeus seurata Haftan kasvua jo sijoituskodissa pikku pentusesta aina luovutusikään asti. Kävimme katsomassa Haftaa ja kahta sisarusta ensimmäisen kerran kolmeviikkoisina, kun heidän silmänsä olivat juuri avautuneet ja jalat alkaneet vasta kantamaan kunnolla.


Seuraavan kerran näimme Haftan viisiviikkoisena, ja silloin pennut olivat jo ryhtyneet valloittamaan innokkaasti pentupesän ympäristöä. Hafta selvästi tiesi mihin perheeseen on tulossa, sillä pikku palleroinen nukahti H:n syliin, vaikka tyttö ei ollut koskaan aikaisemmin nukahtanut kenenkään muun syliin. Vietimme samalla kissanristiäisiä, sillä pennut olivat saaneet viralliset nimensä!


Viimeisen kerran ennen luovutusikää kävimme katsomassa yhdeksänviikkoista Haftaa. Silloin oli jo koko asunto valloitettu ja leikissä oli villikissamaista intoa.


Tiituksen kasvattajaan otimme yhteyttä pentujen jo synnyttyä, sillä alkuperäinen birmasuunnitelma oli kariutunut. Viikkoa ennen Tiituksen näkemistä livenä kasvattaja lähetti sähköpostilla kuvan pennusta, joka sulatti sydämeni.

Kuvan lähettänyt Kati Nieminen

Viikkoa myöhemmin Tampereella ovella oli vastassa kolme samannäköistä pentua, joista sitten arvoimme omamme. Tiitus oli pentueen pienin ja siten varsin helposti tunnistettavissa. Pojalla oli jokseenkin iso pää ja ohut kaula suhteessa muuhun ruumiseen, joten mittasuhteet olivat hieman hassut. Hetki ennen kotiinlähtöä yritin pusuttaa Tiitusta, mutta se päättikin tarttua toisen tassun kynsillä minua sieraimesta kiinni. Yrittäessäni irroittaa pentua siirsin pentua hieman lähemmäksi ja äkkiä oli sitten toisenkin tassun kynnet kiinni toisessa sieraimessa.


Seuraavan kerran näimmekin Tiituksen vasta luovutuspäivänä, sillä Tampereelle ei oikein kykene matkustaan pääkaupunkiseudulta joka viikonloppu. Päivä oli ystävänpäivä, joten oikein mukavana ajankohtana Hafta ja Tiitus tutustuivat toisiinsa, ja meidän neljän yhteinen taival alkoi.

- A

tiistai 21. lokakuuta 2014

Mitä kiipeilypuusta löytyykään?

Sehän on Tiitus!

Mutta myös jotain muuta...

Mikä se on?

Pieni märkä kieli!

Asento muuttui, kieli jäi, tippa katosi

torstai 16. lokakuuta 2014

URK 11.-12.10.2014

Lähdimme Masalan SportCenteriin metsästämään Haftalle sertejä Champion-titteliin. Tällä kerralla meillä oli kuitenkin kilpailua (mikä on varsin harvinaista somaleille), ja tuloksena oli kumpanakin päivänä harmillisesti EX2. Viikonloppu kuluikin siis lähinnä kokemuksen kartuttamiseen. Sturdissa aika kului nukkuessa tai kehrätessä, sturdin ulkopuolella H:n sylissä köllötellen. Se kyllä tuli huomattua, että neidin hormonit hyrräävät, koska sturdin ulkopuolella muut kissat kiinnostivat selvästi enemmän kuin aikaisemmin.


Hafta sai tuomareilta varsin eriäviä kommentteja. Toinen tuomareista oli mm. sitä mieltä, että Haftan korvat ovat liian isot ja kissa ei ole tarpeeksi lihaksikas, mutta jo seuraavana päivänä Haftan upeaa näyttelykuntoa kehuttiin vuolaasti ja tuomari ihastui varsinkin korviin. Toinen näki jaloissa raitoja  ja toinen ei (oikeasti niitä kyllä on...), toisen mielestä häntä oli pluiru ja toisen mielestä tuuhea. Hyvin eriäviä mielipiteitä oli siis liikkeellä.


Smaragdisilmä

- A

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Palkintolaatikko

Voitimme Kassulan arvonnassa yli viikko sitten PrimaCat Deluxe tuotepalkinnon. Palkinto on saapunut jo aikapäiviä sitten, mutta vasta tänään meillä oli aikaa avata paketti. Avaamishetkellä kissat pyörivät innokkaina ympärillä pahvilaatiokkoa nuuskutellen.


Kun ruokapaketti saatiin ulos pahvilaatikosta, sen sisältö ei ollutkaan niin jännittävä pakkausmateriaaleja lukuunottamatta (joita ei saanut edes syödä), ja kissojen innostus lopahti. Kissat siirtyivätkin sivuunheitetyn pahvilaatikon luokse nuuskuttelemaan sitä lisää...


Suuri paketti sisälsi kuitenkin paljon kaikkea kivaa! Kun lopulta kiinnostus itse palkintopakettiin saatiin heräämään, Tiitus innostui eniten raksupusseista. Niitä oli neljää eri makua. Kananappulat tulevat olemaan pelkästään Haftan käyttöön, sillä tällä hetkellä sille ei tulla kuitenkaan syöttämään leikatun kissan nappulaa eikä painonhallintanappulaa, joita myös oli paketissa. Lohiraksuja Haftalle tarjotaan, mutta neiti ei niitä välttämättä suostu syömään...


Märkäruuasta oli tarjolla viittä eri makua, joista kahta oli tarjolla myös 3-packina. Suurimmassa osassa märkäruuista on kalaa, joten maistuvuus Haftalle ei ole taattua. Mutta kyllä Tiitus viimeistään ne syö, jos neidille ei kelpaa!


Paketin mukana tuli myös söpö rapulelu, jolla Hafta halusi päästä heti leikkimään.


PrimaCatin ruuat ovat laadukkaita ja ne sisältävät runsaasti lihaa. Olemme ostaneet merkin märkäruokia aikaisemmin näyttelyistä, ja ne ovat maistuneet kissoille, joten tämän palkinnon voittaminen oli kyllä todella kiva yllätys! Kiitoksia vielä kerran Kassulan väelle!

- A

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Rauno Robokala

Kotkan näyttelyreissulta mukaamme tarttui monessa kissataloudessa tutuksi tullut robokala. Meidän versiomme on LED-kala, jotta sitä voisi saalistaa myös yön pimeydessä.

Hafta kävi kalan kimppuun perinteisin keinoin, eli etutassut saaviin ja kalaa mätkimään. Kala nousikin pari kertaa saavin ulkopuolelle, mutta jostain syystä se aina pääsi pakenemaan takaisin veteen.


Tiituksen saalistuskeinot olivatkin sitten aivan omaa luokkaansa. Ensimmäisenä Tiitus testasi josko kalan saisi hengiltä katseen voimalla.


Monen minuutin intensiivinen tuijotus ei kuitenkaan tuonut toivottua tulosta, joten Tiituksen oli vaihdettava taktiikkaa. Kakkostekniikka olisi ehkä voinutkin onnistua hieman pienemmän lammen kanssa, mutta koko saavin juominen tyhjäksi on pienelle kissalle varsin suuri haaste. Jonkun aikaa vettä juotuaan ja hörppimisen välissä levättyään Tiitus päätyi parhaaseen taktiikkaansa; Hafta tekee työt ja Tiitus itse kerää palkinnon.


- A