tiistai 26. tammikuuta 2016

Surok 23.-24.1.2016

Kuluvan vuoden ensimmäinen näyttelyviikonloppu koitti Lahdessa. Suunnitelmat olivat tällä kerralla sellaiset, että lauantaina mennään pelkästään Haftan kanssa ja sunnuntaina otetaan mukaan molemmat tytöt, kun paikalla on muutenkin varsin iso Amajan-lauma.

Matkalla Haftalla oli yllättävän paljon sanottavaa, mutta sturdiin päästyään Hafta rauhottui taas nopeasti. Näyttely oli eurotyylinen, eli kissojen häkit olivat kehässä, joiden ulkopuolta yleisö kiersi ja kissojen omistajat olivat sisäpuolella. Otimme Haftalle kotoa mukaan suojaisan pesän, koska sturdin takaikkuna oli pidettävä auki yleisöä varten. Hafta ei kuitenkaan halunnut maata pesässä ollenkaan, vaikka kotona se on paras paikka ikinä. Kun vaihdoimme sturdiin Haftan normaalin näyttelypedin, neiti siirtyi siihen makaamaan heti. Päivän aikana Haftaa ei haitannut avoin ikkuna, vaan typykkä torkkui tavalliseen tapaansa ja välillä jopa katseli ikkunasta ulos.

Tästä näyttelystä erikoislaatuisen teki se, että vuodenvaihteessa rotukissojen kategoriajaossa tapahtui suuri muutos. Aiemmin somalit ovat olleet kategoriassa 3 lyhytkarvaisten kissojen kanssa (lyhytkarvainen sisarrotu on ollut olemassa pidempään, minkä takia somali oli lyhytkarvaisten kategoriassa), mutta nykyään somali on kategoriassa 4. Aiemmin neloskategoria oli varattu itämaisille, kun nyt siinä on kaikki lyhytkarvaiset, kevytrakenteiset rodut pitkäkarvaisten sisarrotujensa kanssa. Kategoriajako uusittiin, jotta kilpailu olisi tasaisempaa.


Haftalla oli lauantaina vastassa siis täysin uusia kilpakumppaneita, kun pääsimme tuomarin luokse. Lauantain tuomari tykästyi Haftaan kovasti, vaikka neiti jurputtikin tuomaroinnin aikana jonkun verran. Hölmö tyttönen, hieman diivamaisia elkeitä... Tuomarin paras valinnoissa Hafta kuitenkin loppupeleissä hävisi yhdelle itämaiselle kovan kamppailun ja pitkään kestäneen arvioinnin jälkeen, ja loppupäivä kuluikin sitten sturdissa makoillessa ja ihmisväen juoruilua kuunnellen.

Haftaa ei paljoa tuntunut kiinnostavan tp-valinnat


Sunnuntaina mukana oli myös pikkukakara. Konsertti autossa olikin sitten sen mukainen, kun pikkuneiti huusi lähes koko tunnin ajomatkan ajan suoraa huutoa.

Taas kahden kissan kanssa sai jännittää, että menevätkö arvostelut päällekäin, mutta Leelan tuomari oli älyttömän nopea hommassaan, kun taas Haftan tuomari otti aikansa. Normaalisti somalit arvostellaan aikaisintaan puolen päivän maissa, mutta Leelalla oli päivän työt tehtynä jo yhdentoista jälkeen. Tällä kerralla näyttelystä ei jäänyt Leelalle käteen kuin hieno Ex1 ruusuke ja roppakaupalla kokemusta. Ihmisväki oli tyytyväinen, kun neiti päätti olla olematta tuhatjalkainen.


Hiukan ennen omaa arvosteluaan Hafta päätti, että hänellä on likainen pää. Toisin sanoen sturdin ovea avatessa Hafta oli rakastavalla päällä ja kellahtaessaan kyljelleen työnsi päänsä suoraan vesikippoon. Onneksi selvisimme suuremmilta vesivahingoilta, eikä turkkia tarvinnut ruveta kuivaamaan käsituulettimen avulla. Hiukan myöhemmin Hafta sai sertinsä ongelmitta, mutta tuomarin parhaan valinnassa oli jännittävät hetket. Parasta kissaa valitessa tuomari tuijotti ja viittoili jatkuvasti Haftan suuntaan. Siinä yhdellä jos toisellakin alkoi jo sydän pamppailemaan, mutta loppujen lopuksi tuomari päätyi valitettavasti taas viime metreillä toiseen kissaan. Meidän osalta esiintyminen oli siis sunnuntain osalta siinä, mutta näyttelypaikalle täytyi jäädä vielä neljään asti.




Iloksemme näyttelyyn pääsi mukaan myös Ludo-poika, josta on kasvanut komea nuorukainen. Ludo käyttäytyi todella hyvin, vaikka kyseessä oli vasta pojan toinen näyttely. Ludokin pääsi tuomarin paras-valintoihin, mutta hävisi valitettavasti edellisen päivän BIS-voittajalle.

Ludo ♥

Kotimatka sujui hiljaisissa merkeissä takapenkkiläisten (A ja kissat) torkkuessa. Kotona Tiitus odotti innokkaana ovella, koska oli edellisenä päivänä kuullut, että näyttelystä voisi olla tulossa herralle joku tuliainen.

Tiitus ei tajunnut, että suoja kuuluu laittaa kuljetuskopan päälle

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Pakkanen

Nyt kun vihdoinkin tuli kunnolla talvi, oli taas aika vuosittaisen pakkasen sulattamisen. Aikuiset kissat kokivat sulatuksen myös vuosi sitten, mutta Leelalle tämä oli ensimmäinen kokemus. Leela on jo aiemmin osoittanut innostusta jääkaappia kohtaan, ja pakastimeenkin olisi välillä pitänyt päästä kurkkimaan.

Nyt kun jäässä olevat tarvikkeet oli siirretty ulos, kissoilla oli vapaa pääsy pakastimeen. Hafta ja Tiitus kävivät vain toteamassa, että hienosti sulaa ja jatkoivat sitten päiväpuuhiansa, mutta Leela oli innoissaan. Neiti kävi moneen kertaan kääntymässä pakastimessa ja tassutteli innoissaan sulavia jääpaloja. Lopulta tassujen kylmettyminen ajoi pikkukissan pois, mutta kivaa oli kuitenkin!




lauantai 16. tammikuuta 2016

Mystinen laatikko

Ihmisväelle tuli postissa pari päivää sitten lappu, joka kertoi läheisessä postipisteessä odottavasta paketista. Siinä tuli sitten hetki mietittyä, että onko jotain tilattu netistä, mutta mitään ei vain tullut mieleen. Tänään oli aikaa käydä postissa ja yllätys olikin aikamoinen!

Ennen joulua läheisessä Citymarketissa järjestettiin Purina Gourmetin arvonta, johon osallistuttiin ja voittohan sieltä sitten napsahti! Taisi olla ensimmäinen arvonta blogin ulkopuolella, kun on jotain tullut voitettua!


tiistai 12. tammikuuta 2016

Kyläilevä Leela

Kävimme lauantaina Leelan kanssa kyläilemässä A:n siskon ja hänen poikaystävänsä uudessa asunnossa. Leela ei ole koskaan matkustanut ainoana kissana, joten tässä olikin siis oikein hyvä tilaisuus katsoa, kuinka Leela pärjää vieraassa paikassa omillaan ilman mamin ja/tai enon turvaa.



Normaaliin tapaansa Leela lähti heti kantolaukusta päästyään ja vessapaikkaan tutustuttuaan kiertämään häntä pystyssä kipittäen koko asunnon läpi. Leela etsi jännittävimmät koloset, maukkaimmat kasvit ja pehmeimmät lepopaikat samalla kun isäntäväki ja vieraat tekivät ruokaa. Leelan koko vierailu menikin oikeastaan asuntoa tutkiessa ja leikkiessä. Yhdessä vaiheessa neiti jätettiin hetkeksi kahdestaan siskon poikaystävän kanssa, mutta silloinkaan ei esiintynyt minkäänlaista eroahdistusta. Neiti oli kyllä kuitenkin tainnut hieman testailla rajojaan yrittäessään maistella multaa kukkaruukusta... Sohvalle nukkumaan riiviö malttoi käydä vasta myöhemmin illalla koko päivän kukkumisen jälkeen. Kauheinta päivässä oli se, kun unet jäivät kesken, Leela kannettiin autoon ja autolla lähdettiin taas liikkeelle; kotimatka sujui siis konserttia kuunnellessa. Kotona kakara sai vielä iltapalaa, jonka jälkeen pikkuneiti simahti samantien.

Intensiivistä boinks-lelun vaanintaa

Etsintäpartio hälytettiin paikalle boinksin kadotessa remonttitavaroiden joukkoon

Hyvin sujuneen vierailun jäljiltä voi vain todeta, ettei ihmisväellä ole mitään syytä huoleen sen suhteen, että pikkuneiti tuntisi pahempaa ahdistusta tai vieraskoreutta (esim. leikkien tiimellyksessä voidaan ihan hyvin juosta sohvalla istuvan isäntäväen yli...) yksin matkustaessaan.

torstai 7. tammikuuta 2016

International Champion

Haftahan valmistui International Championiksi marraskuussa Tallinnassa, ja tämän saavutuksen kunniaksi tyttö sai hienon ison ruusukkeen sekä komean ja kiiltävän pokaalin. Pitihän nämä saada kuvattua, mutta tämä pimeä vuodenaika sekä kämppä, jossa on keskimäärin yhtä valoisaa kuin perunakellarissa, eivät helpottaneet asiaa yhtään. Hafta kyllä istui paikoillaan ja poseerasi kuin ammattilainen, mutta kuvausvälineet pettivät. Onneksi saatiin silti edes yksi kelvollinen ja auttavasti tarkka kuva, missä Hafta kököttää yhdessä valmistumisruusukkeidensa (vasemmalla IC, oikealla Haftan takana CH) ja pokaaliensa (vasen IC, oikea CH) kanssa.


sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Ensilumi

Meillä satoi Helsingissä viikonlopun aikana ensimmäistä kertaa tänä talvena (lähes) kunnolla lunta. Päätimme käyttää tilaisuuden hyväksi ja tutustuttaa Leelan lumen ihmeelliseen maailmaan. Vaihtoehtoisina reaktioina odotimme Leelan joko jähmettyvän täysin paikoilleen (kuten Tiitus), juoksevan suoraan kotiin (kuten Hafta), tai tutkivan innokkaasti ympäristöä.




Havaitsimme, että Leela oli kolmannen reaktion kissa, joka lähti innokkaasti köpöttelemään ympäriinsä ja maistelemaan lumesta sojottavia risuja. Leela oli myös sitä mieltä, että tutkimusretki voisi ulottua pihan ulkopuolelle. Leelan harmiksi liian ohuisiin vaatteisiin pukeutunut ihmisväki päätti kuitenkin, että pysyttelemme visusti pihassa, josta pääsee nopeasti sisään kissan tai ihmisen jäätyessä.



Leelan ulkoilun jälkeen pyörähdimme pihalla myös aikuisten kanssa. Haftan ja Tiituksen itsesuojeluvaisto oli selkeästi korkeammalla kuin Leelalla, ja molemmat halusivatkin varsin pian takaisin sisään. Hafta kipitti vauhdilla eteenpäin kotia kohti, ja Tiituksen onneksi hanki oli vielä tarpeeksi matala etenemiselle, joten poikakin pääsi omin avuin takaisin sisään.