torstai 15. lokakuuta 2015

URK 11.10.2015

Sunnuntaina meillä oli jännittävä päivä, kun suuntasimme ensimmäistä kertaa kummankin tytön kanssa yhdessä näyttelyyn. Leelalle näyttely oli nyt toinen kuukauden sisään, ja Haftalle ensimmäinen yhdeksään kuukauteen.

Lähdimme ajamaan aamuhämärissä kohti Saloa, mutta aikaisista tunneista huolimatta matka ei ollut hiljainen, sillä Leela päätti availla äänijänteitään koko matkan ajan. Hafta puolestaan oli hiljaa ja toivoi olevansa missä tahansa muualla kuin kopassa matkalla ties minne. Näyttelypaikalle saavuttua ensin oli lääkärintarkastuksen vuoro, ja sen jälkeen tytöt pääsivät asettumaan omiin yksiöihinsä. Melko pian Leelan kanssa päätettiin mennä ihmettelemään ihmisvilinää sylistä käsin, kun taas Hafta sai jäädä jurottamaan sturdiinsa. Pikkutyttö kummasteli kovasti touhua, mutta oli nätisti sylissä ja hurmasi samalla ohi kulkevia ihmisiä suloisella olemuksellaan. Jonkin ajan kuluttua tylleröinenkin pääsi takaisin sturdiinsa, ja oli aamupalan vuoro.

Tytöillä oli eri tuomarit, joten ihmisväki sai jännätä, meneekö arvostelut päällekäin. Leelan tuomari oli kuitenkin ripeä toimissaan, ja Leelan vuoro tuli selvästi ennen Haftaa. Tuomari pyöritteli Leelaa melko paljon, ja pikkutyttö oli selvästi kummissaan, että mistä tässä touhussa nyt taas on oikein kysymys. Reippaasti neiti kuitenkin kesti käsittelyn, ja lopulta tuomarin tuomio oli, että nätti kakara ja tp-valintaan! Tp-valinta olikin melko pian arvostelun jälkeen, joten sitä ei tarvinnut kauaa odotella. Leelaa vastassa oli nyt vain yksi toinen pentu, ja näistä kahdesta kakarasta tuomari sitten teki päätöksensä: Leela voitti kilpakumppaninsa ja pääsi paneeliin!



Haftan osalta tuomarin pöydälle meno jännitti hieman normaalia enemmän, koska Hafta ei ole koskaan ollut mikään supersosiaalinen vieraiden hurmaaja vaan ennemminkin ujo neito, ja lisäksi näyttelyrutiini oli päässyt katkeamaan pitkän mammaloman takia. Onneksi Hafta on kuitenkin Hafta, eikä tytöllä ole koskaan ollut tapana järjestää minkäänlaisia kohtauksia, vaan kaikki kestetään vaikka sitten yrmeänä hammasta purren. Tuomarin pöydällä Hafta ei todellakaan pannut parastaan, vaan kurisi tyytymättömyyttään koko ajan. Tuomari ei kuitenkaan välittänyt tästä, vaan käsitteli Haftaa reippain ottein, minkä ansiosta Haftakin tunsi olonsa hieman varmemmaksi kuin mitä olisi varovaisemman tuomarin kanssa tuntenut. Tuomarilla oli vierellään vielä tuomarioppilaskin, minkä takia Hafta sitten joutuikin kestämään käsittelyä normaalia enemmän. Tyttö kuitenkin jaksoi olla nätisti koko ajan, ja heti Haftan oman arvostelun jälkeen tuomari halusi vielä verrata Haftaa ja toista saman ikäistä riistasompputyttöä keskenään. Tuomari katseli kumpaakin kissaa ja opasti samalla tuomarioppilastaan, ja vertailun perusteella päätti ottaa Haftan tp-valintaan. Haftankin tp-valinta oli hyvin pian arvostelun jälkeen, ja vastassaan Haftalla oli kolme muuta aikuista naarasta. Tällä kertaa voitto meni Haftan nenän edestä, vaikka tuomari arpoikin viimeisenä jonkin aikaa Haftan ja toisen burman välillä. H olisi tietysti toivonut Haftan pääsyä paneeliin, mutta Haftan itsensä kannalta näin oli parempi, sillä tyttö olisi tuskin jaksanut pitkän päivän päälle vielä paneeliakin.



Arvosteluiden jälkeen oli taas luppoaikaa, ja sitä kulutettiin mm. menemällä Leelan kanssa ihastuttamaan Somakissin väkeä rotupöydän ääreen, ja tietysti syömällä ja torkkumalla sturdeissa.

Paneelin alkaessa Leela oli täydessä unessa, mutta jaksoi kuitenkin lähteä edustamaan vielä kerran. Paneelissa Leela käyttäytyi kuin vanha konkari, oli reippaasti ja ylpeänä assarin käsissä ja tuomarien käsiteltävänä. Iso kiitos siis myös osaavalle Viivi-assarille, joka kantoi tyllerön hienosti ja varmasti! Paneelin voitto meni toiselle pennulle, mutta ei Leelasta voi silti olla kuin ylpeä.


Kaiken kaikkiaan näyttelypäivä sujui yli odotusten, sillä tavoitteena oli saada serti Haftalle ja positiivinen näyttelykokemus Leelalle. Hafta sai sertinsä ja pääsi vielä tp-valintaankin, ja pikkutyttö puolestaan pääsi aina paneeliin asti. H oli myös erittäin ylpeä siitä, miten hienosti pikkukakara jaksoi edustaa ja olla reippaana koko päivän, vaikka oli vasta toisessa näyttelyssään ja ikää hätäisesti se 5 kk. Vanhempi tyttö puolestaan kesti urheasti pitkän päivän, vaikka takana oli pitkä näyttelytauko, eikä Hafta olisi todellakaan viettänyt koko sunnuntaipäiväänsä näyttelyssä, jos olisi saanut itse valita.

PS. Kuvien laatu on valitettavan huono, koska ainut mukana ollut kamera oli kännykkä,

6 kommenttia:

  1. Hienosti kuulostaa näyttely menneen ja kuvat on ihania. Leelalla on ihan leijonan tassut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leellalla on varsin isot ja leijonalle sopivat tassut! ♥ Leelan tassut on saman kokoiset kuin Haftalla... Siitä tulee iso tyttö!

      Poista
  2. Hienoa Hafta ja Leela, molemmista saa olla ylpeä! :) Me ei olla päästy Inun kanssa näyttelyihin, saas nähdä löytyisikö ensi vuonna joku mihin voitaisiin poika viedä. Sillähän alkaa olla jo vuoden näyttelytauko takana, joten en osaa yhtään arvioida mitä mieltä se touhusta olisi. Inulla on vaan harmillinen tapa koheltaa aina itselleen joku naarmu jonnekin, ja niitä kun ei näyttelyissä saisi yhtään olla, niin se pitäis varmaan pitää jossain kuplamuovissa 2kk ennen näyttelyä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pikku naarmut näyttelyissä haittaa, onhan Haftaltakin puuttunut karvaa esim. leuasta aknen takia, eikä siitä ole mitään sanomista tullut. Kunhan ei avohaavoja ole, niin naarmut voi aina selittää sillä, että on painittu rajusti eläinkaverin kanssa. :) Haftan kanssa tuli kyllä jännitettyä pitkän näyttelytaukon vaikutusta, kun Hafta ei ihan parhaimmillaan ole koskaan ollut tuntemattomien käsissä.

      Poista
  3. Suloisuudet! ♥ Onnea paneeliin pääsystä ja sertistä! :)

    VastaaPoista