tiistai 28. lokakuuta 2014

Pentumuisteloita

Nyt kun kissojen yksivuotispäivät lähestyvät kovaa vauhtia, on mukava muistella yhteisen taipaleemme alkuaikoja. Koska olimme yhteydessä Haftan kasvattajaan melkein vuosi ennen pennun syntymää, on meillä ollut etuoikeus seurata Haftan kasvua jo sijoituskodissa pikku pentusesta aina luovutusikään asti. Kävimme katsomassa Haftaa ja kahta sisarusta ensimmäisen kerran kolmeviikkoisina, kun heidän silmänsä olivat juuri avautuneet ja jalat alkaneet vasta kantamaan kunnolla.


Seuraavan kerran näimme Haftan viisiviikkoisena, ja silloin pennut olivat jo ryhtyneet valloittamaan innokkaasti pentupesän ympäristöä. Hafta selvästi tiesi mihin perheeseen on tulossa, sillä pikku palleroinen nukahti H:n syliin, vaikka tyttö ei ollut koskaan aikaisemmin nukahtanut kenenkään muun syliin. Vietimme samalla kissanristiäisiä, sillä pennut olivat saaneet viralliset nimensä!


Viimeisen kerran ennen luovutusikää kävimme katsomassa yhdeksänviikkoista Haftaa. Silloin oli jo koko asunto valloitettu ja leikissä oli villikissamaista intoa.


Tiituksen kasvattajaan otimme yhteyttä pentujen jo synnyttyä, sillä alkuperäinen birmasuunnitelma oli kariutunut. Viikkoa ennen Tiituksen näkemistä livenä kasvattaja lähetti sähköpostilla kuvan pennusta, joka sulatti sydämeni.

Kuvan lähettänyt Kati Nieminen

Viikkoa myöhemmin Tampereella ovella oli vastassa kolme samannäköistä pentua, joista sitten arvoimme omamme. Tiitus oli pentueen pienin ja siten varsin helposti tunnistettavissa. Pojalla oli jokseenkin iso pää ja ohut kaula suhteessa muuhun ruumiseen, joten mittasuhteet olivat hieman hassut. Hetki ennen kotiinlähtöä yritin pusuttaa Tiitusta, mutta se päättikin tarttua toisen tassun kynsillä minua sieraimesta kiinni. Yrittäessäni irroittaa pentua siirsin pentua hieman lähemmäksi ja äkkiä oli sitten toisenkin tassun kynnet kiinni toisessa sieraimessa.


Seuraavan kerran näimmekin Tiituksen vasta luovutuspäivänä, sillä Tampereelle ei oikein kykene matkustaan pääkaupunkiseudulta joka viikonloppu. Päivä oli ystävänpäivä, joten oikein mukavana ajankohtana Hafta ja Tiitus tutustuivat toisiinsa, ja meidän neljän yhteinen taival alkoi.

- A

6 kommenttia:

  1. Ihania murusia! <3 Ja hauska (vaikka ehkä vähän kivulias) tuo ensikohtaamismuisto Tiituksesta.

    VastaaPoista
  2. Voi ei mitä pieniä! <3 Jotenkin aina pääsee unohtumaan, miten pikkuruisia kissanpennut ovatkaan.

    VastaaPoista
  3. Voi apua mitä pikku sinttejä <3

    VastaaPoista
  4. Eipä sitä nyt uskoisi kuinka pienia nuo riiviöt ovat joskus olleet. Tiitus painoi meille tullessaan 1,6 kg ja nyt se on 4,5 kg...

    VastaaPoista