maanantai 19. lokakuuta 2015

Hafta halusi hiiren

Kaikki lähti liikkeelle Jumbon Faunattaren rotupäivästä, kun Hafta pyysi mammalta hiirtä. Hafta sai kaksi pakastettua nakkia, jotka olivat kuitenkin liian elottomia ison tytön makuun, joten ne eivät kelvanneet. Koska Hafta määrää tässä asunnossa, päätti luontoäiti kuunnella kuningattaren pyyntöä.

H:n mennessä eräänä iltana hammaspesulle Hafta sai hepulin. Hepulin syyksi selvisi elävä, pihalta jollain mystisellä tavalla sisälle tullut hiirulainen, joka kipitti vessanpöntön takana ja hurjan kissan nähdessään pakeni pesukoneen alle. Hafta olisi mielellään leikkinyt hiiren kanssa, tai ennemminkin leikkinyt hiiren hengiltä, mutta talouden ihmisväki ei halunnut olla julma. Hiiri päätettiin siis metsästää vessasta ilman kissojen apua ja palauttaa luontoon vahingoittumattomana. Koska kello oli jo reippaasti yli puolenyön, päätettiin hiirtä yrittää kaivaa pesukoneesta seuraavana päivänä.

Hafta tahtoo hiiren luokse

Hiiri pesukoneessa

Hiiren metsästykseen kului aikaa suunniteltua kauemmin. A:lla oli hiiren kotiutuessa meneillään tiivis työrupeama, johon liittyi täysin normaalista unirytmistä poikkeava työaikataulu, joten A oli iltapäivisin sen verran väsynyt, että metsästys ei pahemmin innostanut. H järjesti vaanimishetkiä, jotka sisälsivät vessassa hiljaa istumista ja pesukoneen kyttäämistä. Jotta olisi varmaa, että vessassa on elossa oleva hiiri, jätimme yöksi juustoa lattialle. Kissat eivät olleet missään vaiheessa tekemisissä hiirulaisen kanssa välttääksemme pöpöjen siirtymisen.

Hiiri nautti lämpimistä oloista ja täydestä mahasta viikon verran. Koska vaanimishetket eivätkä myöhemmin pystytetyt erilaiset ansat auttaneet metsästyksessä ollenkaan, päätimme irrottaa pesukoneesta seinät ja kaivaa hiirulaisen ulos. Aluksi hiirtä ei edelleenkään näkynyt missään ja epätoivo meinasi iskeä, mutta sitten jyrsijä tuli esiin jostain kolosesta. Bongaamista seuranneet kiihkeät hetket sisälsivät paljon hiiren jalkojen kipitystä, ylimääräisten tavaroiden siirtämistä ulos vessasta, pienoista kiljahtelua hiiren juostessa kohti, esteiden pystytystä hiiren tielle ja jyrsijän paimennusta. Lopulta hiiri kanitettiin kulmaan pesukoneen irtonaisen seinän sekä ämpärin avulla, jolloin hiirellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä ämpäriin.

Siellä se hiiri asusteli

Hiiri ämpärissä

Ämpärissä hiiri lamaantui täysin, joten hyvien bloggareiden tapaan hiiri oli valokuvattava ja sitä oli esiteltävä kissoille. Hafta halusi edelleenkin syödä hiiren, Leela oli kevyen kiinnostunut ja Tiitus ei tajunnut koko hommasta yhtään mitään (mikä yllätys...). Haftan tuijoteltua jyrsijää tarpeeksi oli vihdoin aika päästää hiirulainen takaisin vapauteen.


Hafta haluaa hiiren


Sinne se meni

Saldona pelastajajoukolle jäi kasa hiirenpapanoita ja hajonnut pesukone, joka tosin hajosi ennemminkin pelastajien kovista otteista kuin hiiren läsnäolon takia.

16 kommenttia:

  1. Ohhhoh, hiiri pesukoneessa! Kuuluiko samanlaista piipitystä, kuin meidän leluhiirestä vesikupissa uiskentelun jälkeen?
    - Chaplin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä hiiri oli varsin hiljaista sorttia. Jos se olisi pitänyt ääntä, se olisi oletettavasti päässyt hiukan nopeammin vapauteen. :) Me ei muistettu uittaa hiirtä. Yritetään ensi kerralla uudelleen ja katsotaan lähteekö hiirulaisesta silloin mitään ääntä. ;)

      Poista
  2. Mitäh, mutta sinähän Hafta se olisi napannut kaikkein nopeiten ja edullisimmin. Ei olisi päässyt hiiri johtojenkaan kimppuun (hauska kuva hiirestä pesukoneessa). Luuleeko ne ihmiset että me tosiaan noin vain niitä syötäisiin - nehän on leluja! Ja tosi kivoja sellaisia! - Pepsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haftalle hiiri olisi varmasti kelvannut! :D Mutta ei se olisi tullut ulos koneesta sitä vähääkään, jos kissat olisivat olleet koko ajan kytiksellä...

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Se oli hirveän söpö! Osa metsästysajasta menikin siihen, että hiirtä vain söpösteli. :D

      Poista
  4. Oho, onneksi saitte hiiren turvallisesti talteen ja takaisin ulos. Haftaa varmaan kyllä harmittaa, ettei saanut toimia pyydystäjänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti harmitta. Itseä harmittaa pesukoneen kohtalo... :)

      Poista
  5. Onpa teilläkin ollut jännää! (Hiiri on kyllä tosi söpö, voi nappisilmää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäähän sitä jollain tavalla keksiä arkeen jotain jännitystä!

      Poista
  6. Mua niin nauratti tuo ettei Tiitus tajunnut koko hommasta yhtään mitään, voin kuvitella Cocon samaan tilanteeseen :''DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiituksen hönöydelle ei ole vielä löytynyt rajoja. :D

      Poista
  7. Voi pientä hiirulia! Aika sitkeästi se asusteli pesukoneessa. Tuli tarinasta mieleen, kun näin joskus kävellessäni bussipysäkiltä kotiin kissan ulkona vapaana jahtaamassa ja leikkimässä hiirellä. Hiiri oli ihan rättiväsynyt, muttei kissaa silti huvittanut napata hiirtä, kunhan vaan juoksutti ympäriinsä. Yritin sitten itse napata kissaa ja siinä vasta oiskin ollut jollekin näky, kun ihminen juoksi kissan perässä ja kissa hiiren...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat on niin kivoja kavereita, että ei ne viitsi suoda toiselle armoa. :D Jos mä näkisin ihmisen juoksevan hiiren perässä juoksevan kissan perässä, niin mä kyllä nauraisin mahani kipeäksi siinä paikassa! :D

      Poista
  8. Viikon! Huhuh, siinä ollut kisuilla (ja omistajilla) kestämistä. :D Kiva, että hiiru pääsi vapauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vessan ovea ei oikein viitsinyt pitää auki, että hiiri ei lähtisi ainakaan öisin vaeltelemaan kämpässä. Päivisin se pysyttelikin piilossa. Ei meillä olisi ollut kanttia sitä tappaa, vaikka muutama ihminen kehottikin ostamaan loukun.

      Poista